Saisinko tuon kuusenkerkkäreseptin! Tekisi mieli kokeilla.
Olipa hyvän näköistä - maku?

Ihan selvästi peikkosiirappia. Tuollaista annetaan pienille peikoille kun ne ovat olleet oikein peikosti kaiken yötä. Isot peikot tykkäävät sitten rouskutella honkapuita niinkuin ihmiset raparperia... On muuten kumma että ihmiset keittävät honkapuistakin soppaa ja sitten kuivaavat sen ihan korpuksi. Mutta sekin on varmaan hyvää tuon peikkosiirapin kanssa.

Resepti löytyi googlettamalla Arjan askartelupajasta, lisäsin linkin postaukseen. Sokerin määrän kokki tietysti säätää niin että saa juuri halutun notkeuden, se joka... käytti hiukan enemmin sokeria kuin ohjeessa ja lopputulos oli jotain siirapin jaa hyytelön välimaastossa. Maku on tietysti makea ja pihkainen, minusta erinomainen. Ajattelimme kokeilla sitä lampaan kanssa tarjottavien karamellisoitujen lanttukuutioitten kastikkeena, jotenkin tuntuu että se sopisi siihen.

Sitä jäin pohtimaan, että kuinka sitä ollaan oikein peikosti.

En usko että kuusen oksista tuon väristä tulisi, veikkaan mössöä punaisesta maidosta tehdyksi viiliksi. Havupuiden pihkasta tehdään tärpättiä, ja mäntysuopa näkyy olevan peikoillekin tuttu.
Manner peri Paavon äänistä onneksi vain pienen osan, ei tarvitse katsoa Väyrysen jälleensyntymän paluuta Unioniin.

Kiva juttu,että olet löytänyt reseptin:) Eiks vaan olekkin hyvää! Itse kokeilimme grillatun possun ja karitsan kyljysten kanssa ja että maistui hyvältä. Pitääpi vielä noita lanttu- ja varmaan muitakin juureskuutioita kokeilla lisukkeeksi.Yskänlääkkeeksi olen ottanut.En tiedä olisiko apteekin tropit tehonneet paremmin,mutta tämäkin tehosi vajaassa parissa viikossa. Muutama ruokalusikallinen päivässä oli ihan itse keksimäni annostus :))

Mielenkiintoinen värin vaihdos, varmaan myös maku tutustumisen arvoinen.

Laman syventyessä alkavat reseptit netissä muuttua,joten kohta uskaltaa jo ihan avoimesti kysyä pettuleivän reseptiä.
Suomessa pitäisi ehdottomasti luopua EU:n määräysten orjallisesta noudattamisesta;menetämme vain kilpailukykymme,koska eivät muutkaan niin tee.Esimerkkinä Suomessa loputtomasti kohuttu nuuskadirektiivi:sama laki on voimassa Tanskassakin, mutta silti siellä myydään nuuskaa jokaisessa kioskissa.Järjettömien lakien säätäminen ja niiden noudattamatta jättäminen on äärettömän huonoa kehitystä,mutta tähän nyt vain on tultu.Peruttiinhan kurkun käyryysdirektiivikin lopulta.

Nam, onpa herkullisen näköistä ja herkullisen väristä!

Ei voi olla kerkistä tehtyä, pikemmin kukinnoista. Äidin tekemä on kullanväristä.

Upeaa, hehkuvaa, houkuttelevaa!
Minä keräsin jossain vaiheessa pieniä kerkkiä pakastimeen ja laitoin salaattien joukkoon tai koristeeksi juhlapöytään.
Menin linkistä Arjan puolelle ja sinne meinasin juuttua kokonaan :-D
Kaikista hämäysyrityksistä huolimatta luulen, että katselet samaa kuusta tämän ihanan intiaanin kanssa :-)

Anturi,se väri on tosiaan outo juttu. Se kai sinullekin tuttu kerkkäsiirappi oli minun muistini mukaan lähinnä ruskeaa. Tämäkin oli haaleankeltaruskeaa siinä vaiheessa kun kerkät poistettiin ja sokeri lisättiin, mutta seuraavan parin tunnin keittämisen aikana se vaihtoi totaalisesti väriä.

Arja, tehokas lääke selvästi kun yskä lähtee kahteen viikkoon =)

Tia, blogikuviesi perusteella teilläpäin on kesä pari viikon-pari pitemmällä kuin täällä joten tänä kesänä taitaa olla myöhäistä kokeilla jollet suuntaa pohjoiseen kerkkämetsälle. Tai mistäpä sen tietää kuinka hyvää peikkosiirappia vähän tummemmanvihreistä havuista saa.

Nils-Aslak, järjettömien lakien säätäminen ja niiden noudattamatta jättäminen taitaa tosiaan olla ihan hyvä vaihtoehto järjettömien lakien säätämiselle ja niiden noudattamiselle. Rikoin muuten lakia ja poimin kerkät VR:n maalla kasvavista puista ilman Mikael Aron lupaa, toivottavasti eivät peru väyläviraston osien siirtoa Lappeenrantaan rangaistukseksi.

Niinpä, SusuPetal, ja vielä makuistakin.

Hamalainen, samat sanat kuin Anturille.

Uuna, hmm... =)

Onpa kaunista hyytelöä! Tuonmalliset purkit minäkin muuten säästän hienoimmille säilykkeilleni.

Ihan pakko minun on kokeilla kuusenkerkkähyytelöä! Ihan pakko, näyttää niin herkullisen väriseltäkin.
Luin joskus kullankaivajien tarinoita. Niissä oli joku mies, joka tykkäsi syödä kuusenkerkät, ei saanut keripukkia, joten kaipa niissä on C-vitamiinia.

Skana, meilläkin ne on varattu kauniinpunaisille herkuille eli kerkkäsiirapin lisäksi pihlajanmarjahyytelölle. Vuoden 2006 varastot kettukarkkimassasta alkavat olla loppu, mutta onneksi pihlajat kukkivat siihen malliin että syksyllä saa täydennystä.

Aimarii, minäkin muistan tuon keripukkijutun. Ja täytyy sen olla tottakin koska joka kevät napsin kerkkiä suoraan puusta ja hampaat ovat suussa pysyneet =)

Kaunista on kuusenkerkkäsiirappi!

Kiitos kommentista, Kahil77.