demetrius
27.08.2009 - 13:07


Lapsen silmin näkee lähelle,
iloisen keijun tanssimassa
pöytäliinan sinisellä raidalla.
Lapsen korvin kuulee kaukaa
enkelten naurun taivaalla.
 
Vanhan viisaan miehen silmät.
lempeät ja rakastavat,
kaipaavat ja odottavat.
Ne näkevät läpi turhan,
kohti olennaista ne katsovat.
 
Vain kyyninen katse minulle jäi.
Tyhjä tuoli, ei viisasta vanhusta,
hylätty tutti ilman mussutusta,
piha jonka kesävieraat ovat jättäneet,
liina, kohta syksyn sateesta musta.
 

Vastaus runotorstain 137. haasteeseen.
 

Kategoria: Runotorstai 20 kommenttia Kommentoi
Ilona kirjoitti 27.08.2009 - 14:23
Runo voisi toimia myös ilman viimeistä säkeistöä.
SusuPetal kirjoitti 27.08.2009 - 14:24

Runo ikävästä ja kaipuusta.

helanes kirjoitti 27.08.2009 - 18:37
Jospa se on vahakangasta. Edes.
Demetrius kirjoitti 27.08.2009 - 18:47
Totta, Ilona. Niin voisikin.

Siitä, SusuPetal. Ja pelosta.

Lohdullinen ajatus, Helanes =)
Tyly Duunari kirjoitti 27.08.2009 - 20:39
Jää kyynel silmään miltei...
tia kirjoitti 27.08.2009 - 21:00
Monta ajatusta runosi tuo mieleen.
Uuna kirjoitti 27.08.2009 - 21:13
Nyt on runon puhuja joku muu kuin sinä, sillä en millään näe kyynistä katsetta sinun silmissäsi.
Hieno runo kolmelta ikävaiheelta katsottuna. Onneksi luot kauniin kuvan vanhasta viisaasta miehestä. Sitä kohti on siis hyvä mennä, sitten kyynisyyskin pehmenee.
Minusta viimeinen säkeistö tarvitaan tuomaan jännitettä ja ristiriitaa, ettei mene liian auvoiseksi, koska sellaista ei elämä kuitenkaan ole.
arleena kirjoitti 27.08.2009 - 21:44
Kaunis, mutta niin totta, on runosi.
Lapset ovat liian pian aikuisia. Vanhukset unohtuvat. Odotusta seuraa kyynisyys.
Laps Suomen kirjoitti 27.08.2009 - 22:48
Ikävä jäi lasta ja vanhusta. Toivottavsti he tulevat vielä takaisin. Kaunis runo kaipauksesta.
Demetrius kirjoitti 28.08.2009 - 00:01
Noh noh, tylyt duunarit eivät hempeile.

Hyvä kuulla etten yksin noita pohdiskele, Tia.

Uuna. Ehkei kyynistynyt runoile kyynisyydestä, mutta tuota minä pelkään.

Arleena. Elämä vie lapsen ja kuolema vanhuksen.

Laps Suomen. Kunpa löytyisivät omasta sielusta.
utukka kirjoitti 28.08.2009 - 03:56
Ensimmäinen säe on tärkeä ja viehättävä. Kaikki me kyynistymme enemmän tai vähemmän, mutta jos ymmärrämme lasta, olemme vielä elossa.
Oopee kirjoitti 28.08.2009 - 06:50
Lapset ovat hyviä opettajia.
Demetrius kirjoitti 28.08.2009 - 12:17
Totta, Utukka. Kyynisyys on onneksi lapsille aivan vieras ominaisuus.

Oopee. Ei Suuri Opettaja turhaan sanonut "ellette tule lasten kaltaisiksi..."
erikeeper kirjoitti 28.08.2009 - 12:29
Hylätty tutti ilman mussutusta. Tyhjä tuoli, ei viisasta vanhusta.
Hienosti sanottu. Nuo kaksi säettäkin riittäisivät kertomaan kaiken olennaisen.
aimarii kirjoitti 28.08.2009 - 20:00
Kunpa saisi "viisaan miehen silmät" ikääntyessään, ettei kyynisyys pääsisi sisimmässä itämään.
Runo nostaa syviä ajatuksia pohdittavaksi.
Demetrius kirjoitti 29.08.2009 - 10:58
Kiitos, Erikeeper.

Samaa toivon ja rukoilen, Aimarii.
Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 30.08.2009 - 21:24
Dramatiikkaa.
Demetrius kirjoitti 30.08.2009 - 23:28
Harmaasusi. No joo, ja vähän retoriikkaa.
John kirjoitti 31.08.2009 - 09:41
Vaikuttava, hieman alakuloinen, tyhjä tuoli ilman viisasta...
Tykkäsin.
Demetrius kirjoitti 01.09.2009 - 20:57
Hauska kuulla, John.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code