Matikanpyytäjä
Pien-Saimaalta.
Valon, veden ja
sanojen leikkiä.
Höysteinä kalavaleita.
Kahdeksantoista vuotta
isomman vastuun antaa.
En huolehdi suotta,
elämä kantaa.
Isän mietteitä. Omistettu Esikoiselle. Tänään.
Vastaus runotorstain 139. haasteeseen: rajattu
Hieno runo, herkkä tunnelma välittyy.
Nils-Aslak. Joo, ilonpäivähän tämä isälle :-} *niisk*
Tyly. Pää ehkä pehmenee muttei kivisydän.
On se, Uuna. Yhden aikakauden loppu.
Juhlaruno on hieno, sen kymmeneen sanaan sisältyy niin paljon.
Onnittelut.
Kiitos, Aimarii.
Skana. Entinen työkaverini sanoi: Ideana ihan hyvä mutta käytännössä vaikea toteuttaa.
Kiitos, Pisara.
Toivottavasti niin on, Arleena. Sopiva seos huolehtimista ja luottamusta, rakkautta ei siihen voi liikaa lisätä.
Siihen haluan luottaa, Railaterttu.
Peikon Pöö lämmittää aina sydäntä.
Totta, Kahil77. Luottamus on tärkeään myös sanoa ääneen, niin itsensä kuin sen luotetunkin takia.
Kiitos, Utukka.
Uuna. Voi hirvitys, tiun verran kysymyksiä =) No ei auta, otan haasteen vastaan.
Upea.
Onnea!
Kiitos. Olen aivan äimistynyt tästä (positiivisen) palautteen määrästä.
Onnea!