Mauri-setä, Mauri-setä! Kerro taas satuja, jookos.


 
Kas, terve vaan, Pikku-Maisa. Etkös vielä muista että sedän tarinat eivät ole satua vaan täyttä totta.


 

Äiti kyllä sanoi että Mauri se on varsinainen satusetä. Mutta kerro taas ylismaailmasta, jookos?


 

No hyvä on. Aina pimeän ajan koittaessa ylismaailmassa hallitsee kauhea pakkasrouva. Se on niin julma että polttaa vedenelävältä silmätkin jos sen armoille joutuu. Mutta onneksi taivas muuttuu jäiseksi kanneksi joka suojaa vettä pakkasrouvalta, tänne se ei pääse ja täällä meillä on mukavaa lellua.


 

Taivaankannen päällä elää myös inehmo-haltijoita, he eivät voi tulla tänne turvaan vaan joutuvat ylismaailmassa pakkasrouvan armoilla värjöttelemään. Joskus he poraavat taivaankanteen reikiä ja sieltä mukavaa matikan elämää kaihoisasti tarkkailevat.


 

Minä haluaisin nähdä inehmon joskus.


 

Sitä ei kannata toivoa, Maisa. Inehmot ovat hirmuisia ja vaarallisia, jotkut jopa syövät vedeneläviä. Minä olen kyllä yhden Matikanopettajaksi kutsutun inehmon kanssa liittoutunut, joskus iltaisin kuuntelen sen puhetta reiällä, jonka se on taivaankanteen porannut. Se on pyhästi luvannut että minua se ei syö, vaikka muuten vedeneläviä kamalaan kitaansa pisteleekin.


 

Hui kamala, sinä olet hurjan rohkea.


 

No, onneksi inehmot ovat kuitenkin aika tyhmiä, kyllä niiden kanssa aina älyllä pärjää. Mutta muista varoa kolme ansaa joita ne taivaankannen läpi pudottelevat: Ensiksi varo petollista verkkoa joka sieppaa vedenelävän pimeässä otteeseensa. Sinä kyllä vielä pääset läpi tuollaisen verkon, mutta monta aikuista ystävää ja sukulaista on verkko sedältä vienyt.


 

Toiseksi varo Wekeä, se on rautalankainen talo jonka sisään inehmo laittaa herkullisia ahvenia meitä matikoita houkuttelemaan. Matti-serkullesi kävi viime keväänä köpelösti kun ahneuksissaan meni sieltä maistelemaan. Kolmanneksi varo madeharaa. Jos kylkiviivallasi tunnet pohjassa jotain liikettä, niin se voi olla hara hirmuisine piikkeineen.


 

Joo, varon minä. Mutta naapurin Maikki sanoi että sinä lähdet kohta kutupolulle lystiä pitämään, ota minut mukaan, otathan?


 

Krhm, hmmm *punastuu*. Älä sinä kuuntele isojen tyttöjen juttuja, tuollaisista poluista sinun ei tarvitse vielä pitkään aikaan tietää mitään. Uipas nyt kiltisti äidin luo, hän on varmaan jo huolissaan.


 

Hei hei, Mauri-setä. Tulen taas huomenna kuuntelemaan lisää satuja.


 

*Huutaa perään:* Ei satuja, Maisa, vaan totista totta joka sana!

 

 Vastaus tarinamaanantain 73. haastesanaan: jäinen.