Matikanpyytäjä
Pien-Saimaalta.
Valon, veden ja
sanojen leikkiä.
Höysteinä kalavaleita.
Yhtäkkiä kuulin sen saapuvan. Puristin silmiäni tiukasti kiinni ja toivoin että se menisi pois, mutta turhaan. Sen rikinkatkuinen hönkäys salpasi hengitykseni kun se tutkaili lähietäisyydeltä kasvojani. Sitten se vetäytyi vähän kauemmas ja alkoi kulkea kehää ympärilläni töräytellen samalla kimeästi, jotenkin tuskaisen oloisesti.
Lopulta, ikuisuuden mittaisen hetken kuluttua avasin silmäni ja katsoin vainoojaani. Se oli hirmuinen, kuin behemotin ja leviatanin yhteinen jälkeläinen. Kyljet olivat punahehkuisten suomujen peitossa ja karvaisessa päässä sojotti kaksi jättimäistä syöksyhammasta sekä kärsä, paksu ja ryhmyinen kuin ikihonka. Huomasin sen ontuvan, se oli kai loukannut jalkansa. Sen suusta valui kellanvihreää kuolaa ja töräytykset muuttuivat yhä tuskaisemmiksi. Äkkiä tunnistin sen ja suustani purkautui kauhistunut huuto: "Liikkaava linjanorsu!"
Viimein olin vuodattanut koko tarinan aamukahvipöydässä osastopäällikölle: Hän katsoi minua lempeän moittivasti ja sanoi: "Enkös ole sinua jo monesti varoittanut? Organisaatiomme EFQM-kuvaus ei sovi iltalukemiseksi kellekään, ei varsinkaan heikkohermoisille. Katsoisit sen sijaan vaikka Kaunan jos haluat levolliset yöunet. Ja sinä menit lukemaan sen kaikkein hirmuisimman osan, kuvauksen linjaorganisaation toimintamalleista."
Pakinaperjantai #273: linjanorsu
Savu. Tosi on.
Tuula. Kuvauksissa ne sentään ovat vielä jotenkin ryhdissään mutta käytännössä ne ontuvat niin että heikommat voivat rusentua ryhmyisen kyljen ja seinän väliin.
Mm. =)
Työelämän tutkijat ennustajat, että joskus tulevaisuudessa ei ole enää ns. esimiehiä, koska havaitaan, että heistä saattaa olla työnsä osaajille enemmän haittaa kuin hyötyä. (Ja minähän innoissani kiikutin ko. tutkimusennusteen silloiselle pomolleni.)
Niinpä, Arleena. Ettei vain.
Sinä onnellinen, Aimarii.
Lastu. Mielenkiintoienn ennuste. Työyhteisössäni on 500 työntekijää, mutta suoranaisia esimiehiä minulla on 5. Vain armeijan linjaorganisaatiossa on vieläkin pitemmät linjat.
Itse olen onneksi nähnyt tuommoisia painajaisia - olivat muuten turkooseja ne norsut - vain syödessäni lyhyen aikaa verenpainelääkkeitä.
Olipa mainio tämä pakinasi!
Ne eivät jätä, vaikka me jättäisimme niiden syntypaikat ja heivaisimme aiheet, joista ne sikiävät ja toimistot osastopäällikköineen.
Ne eivät jätä, mutta niiden kauheat kärsät kutistuvat ja niiden torahampaat kellastuvat, ynnä reikiintyvät.
Ainakin niillä minun näkemilläni liikkaavilla efelanteilla.
Niihin purevat myös ristissä olevat nahkaviitoset, jos ehtivät ennen nukahtamista.
Ristiin mennä.
Kutis. Nii justiisa.
Mk. Onnksi linjaorganiisatioissa on tapana asettaa työryhmiä valmistelemaan kehityshankkeita joiden tarkoituksena on selvittää olisiko syytä aloitta linaorganisaatioin kehittämiseen tähtäävä projekti. Siis kohta on liikkaavan norsun tassussa soma pieni mikkihiirilaastari.
Aikatherine. Kiitos, pienen blogitauon jälkeen huomasin tuon ja menen oitis katsomaan yllätystä.
Kaisa. Luulen että olet oikeassa. Nahkaviitosten osalta olen siitä jopa ihan varma.
Usva. Linjanorsu ystävänä... tuo on ihan mullistavan hurja ajatus.
Uuna. Hienoon tarinaprojektiin oli ilo osallistua. kansivataiteilut jätin niile jotka osaavat mutta äänestämässä kävin.
Sarjakuvaaja. Kukapa tahtoisi.