Matikanpyytäjä
Pien-Saimaalta.
Valon, veden ja
sanojen leikkiä.
Höysteinä kalavaleita.
Osumia alkaen 07.07.09
Marraskuun selättäjät:
|
Aistit, almanakka, apinajuttu: Nyt Daytonilta elokuvana. Hauen heimo hämärä Heinolassa joulukuussa. Hattivatteja kahdeksantoista Kaukaan mökillä kolkkakalassa. Joulukuussa lampaan lapaa Lusikkovuoren luolassa Merihevonen, merihevonen, maakunnassa matikkaa opettaa. Muikku ja Onnimanni Saimaannorpasta runoilevat. Pimeys, valo, sisarukset, kuin Tuormaa ja verkkokalastaja. Peikko sähkötolppaa tanssittaa, toivioretki Vehkataipaleelle. |
![]() |
Runoblogeista oppii mielenkintoisia tekniikoita runon laadintaan, tähän sain vinkin Hirliin blogista. Otin viikon ajalta ne hakusanat joilla blogiin on eksytty, järjestin ne aakkosjärjestykseen ja muuttelin hiukan sijamuotoja.
Edellisen viikon helmi oli hakusana "huonoimmat ajatelmat" jolla blogiini tultiin peräti kahdesti. Se oli yllätys, tiedän toki että Petri Kokko Mr. Googlen ominaisuudessa lukee läpi kaikki maailman netttisivut joka päivä, mutta sitä en arvannut että hän ehtii vielä arvioida niiden laadunkin.
|
Haasteet ovat liian ankaria tällä viikolla. Työnantajan mahtikäskyt puristavat vanteen lailla päätä eikä löytynyt tietä ulos. Siis ei syntynyt vastauksia runo- eikä valokuvatorstaihin eikä pakinaperjantaihin, numerokuvanumerokaan ei löytynyt vaikka kuinka sormia ja varpaita ynnäsi. Onneksi löytyi kuitenkin uusi runotuttavuus pimeään syysyöhön, ja tyttären hyötykäyttöön ottama kompostikurpitsa.
|
|
|---|---|
|
|
Eliaalle elokuussa
Kuussa tuulee jo kultani suhisee kaislikossa. Iku-Turso öin ähisee kallion kainalossa. Älä pimeitä pelästy: tähti töihinsä ryhtyy. On jo kaupasta ostettu leipä ja myrskylyhty. -leena krohn- |

Piippulevolla lienen viipynyt, liikojen mietinnässä.
Nyt on edessä askeltahti ja neljän tuulen tie
korven polulla pehmoisella, kuusikon hämärässä
mennä minne mielennoudot irtolaista vie.
-hellaakoski-

Vatut ovat Frodon herkkua. (Yritäpä itse poimia niitä ilman käsiä.)

Katsaus maaseudun tulevaisuuteen?

Jo riittää sydänkesän yötön yö,
olen väsynyt
sen kaikkinäkevään ja paljastavaan valoon.
Anna minulle elokuiset hämärän juhlat.
Kiiltomadon tuikussa
ja myrskylyhdyn loisteessa on kyllin.


Pääsenpä rantaan ruohikkoiseen, kävelen niemen päihin
kuuntelemaan miten aallon kylki paasille loiskahtaa,
uppoan kaikessa-olemiseen ja suvisen illan säihin
niin kuin happoon kirkkaaseen, joka liuottaa mun saa,
katselen kuinka illan rusko maalaa väkevöitään.
Otan sen hetken vastaan niin kuin antaisin, en sais,
niin kuin ruoko, tuulahdukseen heräten kesken öitään,
viittaisi hiukan lehdellään, ja taasen nukahtais.
-hellaakoski-
|
|
Kosteasta kodostaan kun puhki pilvien harmajain lie nähnyt kuullut haistanut
niin villin-raskaan
-Aaro Hellaakoski- |