Amerikkalainen käsite "Slow life" kuullosti äkkipäätä vain uudelta lisältä hevonpaskabingoon jota voi pelata vieruskaverin kanssa osallistuessaan jonkun sarasvuon vetämään Ole elämäsi herra -koulutukseen.

Mutta kun Timo Kopomaa suomensi sen termiksi leppoistelu niin olin aivan myyty, se nousee kyllä kauniiden sanojen top-satasessa korkealle. En tiedä mitä Kopomaa (Leppoistamisen tekniikat, Like 2008) leppoistelulla tarkasti ottaen tarkoittaa, kun en ole vielä saanut hankituksi kirjaa. Minulla on kuitenkin nyt oikein leppoisa olo kun vietin pari tuntia potkukelkkaillen ympäri Laihianselkää ja päästin samalla Frodon haistelemaan lähisaarien jäniksenjäljet.

P.S. Kaikenlainen sijoituksiin tähtäävä kilpailu on tunnetusti minulle tyystín vastenmielistä mutta vapiskaa, kilpailuhenkiset vellipojat. Aloitin nimittäin niin pilkki- kuin hiihtoharjoittelunkin joululomalla <(;-P