Jumalan kämmenellä riittää kaikille tilaa, mutta entä Etelä-Karjalassa? Karhuäiti pienokaisineen ammuttiin, Joutsenon ja Imatran nuoret citykarhuherrat julistettiin henkipatoiksi: Tapetaan tavattaessa. Yhden mielestä kyse on siitä, että ihminen levittäytyy karhun reviirille, toinen näkee asian juuri päinvastoin. Minä ja monet muutkin toivovat että karhujen keskuudessa leviää sana ihmisen vaarallisuudesta niin että kaikkoavat mahdollisimman kauas taajamista ja kylistä. Ehkä näin on käynytkin, ainakin tämänpäiväinen vierailija kääntyi kohti rauhallisempia alueita. Tosin asuuhan siellä kaukanakin aina joku, jonka mielestä karhut pitäisi mieluummin passittaa junalla Pasilaan, niin näkisivät helsinkiläiset millaista on petojen kanssa elää. Ymmärrettävä näkökulma sekin.

On suuri sun rantas autius, äkkikatsomalla Saimaalla näyttää tilaa olevan. Joskus saa veneillä tuntikausia näkemättä merkkiäkään ihmisestä. Kuitenkaan verkkokalastajat ja norpat eivät tunnu samalle reviirille mahtuvan. Onpa niitäkin joiden mielestä tänne eivät mahdu venäläiset. Kuinka monta tehdasta, turvesuota, merimetsoa, mökkiä tai maatilaa Saimaan rannoille sopii? Kuka on liikaa,  mää, sää vai pässinpää?

Entä jos luomakunnan kruunut pakkosiirrettäisiin Kotka-Tampere-Turku-kaaren eteläpuolelle rakennettaviin myllypuroihin, lisäksi muutama teollisuuskeskittymä voitaisiin pitää asuttuna ja muutama eurokokoinen maatila niiden kupeessa. Olisi helppo saada joukkoliikenne kannattavaksi. Muu-Suomen luonnonpuistoon pääsisivät vain tandem-pyöräilijät, hekin pesimäkauden ulkopuolella. Karhut ja norpat varmasti hyötyisivät, ilmastonmuutos hidastuisi. Lapsille jäisi parempi maa. Joku karvaton apina tosin voisi pahoin, kai.

Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähemmin. Vedessä on taas sinilevähippua, ei vielä lautoiksi asti. Tänään kuitenkin lähden kalaan, kuha saattaa napata pinnasta iltahämärissä.