Sokea kana haastoi minut tähän kymmenen kysymyksen kirjahaasteeseen. Olen aina ollut lukutoukka joten haaste kyllä sopii minulle. Ei ole kuitenkaan helppoa valita tuhannesta ruususta sitä kaikkein kauneinta, mutta yritän.

1. Mikä kirja itketti?

Niitä on paljon, kaikki hyvät kirjat itkettävät ja naurattavat. Kun kerran yksi pitää valita niin Heikki Turusen Karhupäinen metsänvartija. Koko Turusen kirjallinen tuotanto on itkua, itkua pienviljelijäsukupolven hukkaan heitetystä työstä, isänsä hyljänneen pojan katumusitkua, surua Helsingin herrojen ja EU:n kuristaman maaseudun puolesta. Romaaneissa tuo itku on verhoiltu hyvinkin hersyvään huumoriin mutta tuossa Turusen ainoassa runokirjassa suru on aivan paljaana.


2. Mikä nauratti?

Niitäkin riittää. Ensimmäiseksi mieleen tulee Huovisen Lampaansyöjät, Sepen ja Valtterin dialogi on verratonta.

3. Mikä oksetti?

Burgessin Kellopeliappelsiini. Kirja on toki mestariteos mutta sekä jengin että varsinkin valtiovallan siinä harjoittama väkivalta on minulle liian rankkaa.

4. Mihin kirjan henkilöön samaistuit?

Pekka Töpöhäntään ja Paasilinnan Vataseen. Ainakin.

5. Minkä kirjan jätit kesken?

Antti Tuurin Vuodenajat maaseutukaupungissa (1979). Pettymys oli karvas kun odotin mestariteosta. Myöhemmin huomasin että Tuuri teki 70-luvulla muitakin ei-niin-hyviä kirjoja, kaiketi hän puhkesi kukkaan vasta 80-luvulla Pohjanmaa-sarjan myötä.

6. Minkä toivoisit jättäneesi kesken?

Raamatun. Siksi että aikoinaan puursin sen läpi kerätäkseni ”hurskauspisteitä” ja se on tosi huono syy minkä tahansa lukemiseen.  


7. Minkä luit uudestaan? 

 

Voe tokkiisa, olen lukenut kymmeniä kirjoja kymmeniä kertoja. Palaan aina uudestaan esim. Steinbeckin veijariromaaneihin Hyvien ihmisten juhla, Torstai on toivoa täynnä ja Ystävyyden talo

8. Minkä luit, mutta et kehtaa kertoa (paitsi nyt näin kahden kesken)?

Joskus kymmenkesäisenä luin Anni Polvan Tiina-sarjan kokonaan. Sitä en ole kai aiemmin tunnustanut kenellekään. Nyt rikos lienee vanhentunut.

9. Mitä suosittelet?

Suosittelen että menet omaan lähiökirjastoon ajan kanssa ja kuljet hyllyjen välissä avoimin aistein. Nauti ummehtuneesta tuoksusta, koskettele kirjoja, lue niiden selkämyksiä, kiinnostavista katso takakannet ja selaa sivu sieltä täältä. Ota mukaasi ainakin yksi vanha, jo unohtunut ystävä ja yksi uusi tuttavuus.

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

Kirjan lukeminen on ilo eikä uhraus, ei siitä siis kannata olla ylpeä. Olen kuitenkin iloinen että pyysin vuosi sitten joululahjaksi Terho Pursiaisen Summan (jonka siis myös luin).

 

P.S. Suomen Luonto valitsi vuoden turhakkeeksi ilotulitusraketin. Se osui, en tänä vuonna ostanut yhtäkään rakettia. Ja kun tarpeeksi hämärässä katsoo, niin hiljaiset ja himmeät valotkin alkavat näyttää ilotulitukselta.
1262214796_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hyvää uutta Vuotta!