Luin vuodenvaihteen paikallisuutisia näiltä raukoilta rannoilta:

• Saimaan Pallo on putoamassa liigan viimeiseksi, karsinnat odottavat.
• UPM-Kymmeneltä on päässyt soopa- ja sörsselipäästö Saimaaseen. UPM:n edustajan mukaan päästö johtuu inhimillisestä erehdyksestä. Saukkos-Pena Saimaan vesiensuojeluyhdistyksestä arvioi päästön lieväksi.
• Pien-Saimaan kunnostustoimet ovat suunnitteluvaiheessa, eri vaihtoehtoja vertaillaan ja harkitaan kuinka varsinaiset toimet tullaan aloittamaan.
• Etelä-Karjalan maakuntajohtaja ei lämpene ehdotukselle Saimaan yhteismarkkinoinnista Savon maakuntien kanssa: ”Saimaa on vain meidän, ihan isseksemme sitä markkinoidaan.”

Lukiessa tuli Déjà Vu. Niin kuin vuosi sitten olisin kokenut ihan saman. Se painoi mieltäni sen verran että lähdin termospullo mukanani jäälle ja kairasin kuusituumaisen reiän. Asetuin reiän viereen odottamaan. Ennenkuin pullo oli vajunnut paljoakaan, odotettu saapuikin. Mauri Matikka kurkkasi avannosta ja tervehti iloisesti, se oli näemmä unohtanut jo joulurauhakaunansa.

• Terve, Mauri. Olen ihan ymmälläni kun uuden vuoden pitäisi alkaa piakkoin mutta tuntuu ihan samalta kuin vuosi sitten. Ovatko vuodet näin samanlaisia?

• Eivät ne ole vain samanlaisia, kun se on ihan sama vuosi joka tulee uudestaan.
• Ei kai? Eihän se mitenkään voi olla?
• Me mateet olemme tietäneet se aina, mutta sinä olet ensimmäinen ihminen jolle tämä kerrotaan. Kuuntelehan tarkasti:

Aina uudenvuoden aattona auringonlaskun aikaan harmaaseen viittaan pukeutunut Vanha Vuosi raahustaa jäykillä jaloillaan Murheistenrannasta jäälle. Hitaasti kuin Muumilaakson mörkö se kulkee länteen. Palosaaren loiston kohdalla se pysähtyy juomaan lasillisen simaa sinne uudenvuodenjuhliinsa kokoontuneen peikkojoukon kanssa ja vaihtaa pari painavaa sanaa, sitten peikkosanat hupussaan se jatkaa matkaansa. Kaukaan sulan reunalla se pysähtyy ja riisuu viittansa, käärii sen tiukaksi kääröksi jonka sisään jättää painoksi peikkosanat ja upottaa sen järveen.
 
Vuosi kuuraa hiuksensa ja koko kroppansa avannon reunalla, se lausuu mielessään kiitokset yhtiölle veteen sekoittuneesta suovasta, näin omat shampoot säästyvät. Se hankaa itseään karkealla vampulla niin kovin että rypyt siliävät. Sitten se hyppää avantoon ja sukeltaa kohti Tullisalmea.
 
Vuosi kiertää koko Kattelussaaren, vasta Päihänniemen kohdalla se pysähtyy keskustelemaan vanhaan viisaan mademuorin kanssa. Yksissä tuumin ne pohtivat pitäisikö jotain tehdä eri lailla seuraavalla kierroksella, yleensä ne päätyvät vain pieniin kosmeettisiin korjauksiin. Siellä jäisessä vedessä Vuotta ei enää kihti kolota, selkäkin suoristuu ja lihakset kasvavat.  Pian Vuosi onkin taas nuoruuden voimissaan, harventuneen Juice-tukankin tilalle on kasvanut pöheä rastakampaus.
 
Vuosi jatkaa matkaansa mademuorin kanssa, juuri sopivasti puolilta öin ne nousevat Lamposaaren lossiavannon reunalle. Siinä ne yhdessä katsovat ilotulitukset. Vuosi hyvästelee muorin joka jättää sille rapujen kutoman puhtaanvalkean viitan ja ui takaisin kotiinsa. Vuosi nousee avannosta jäälle, pukee viitan päällensä ja kävelee ripein, joustavin askelin Laihianselälle. Murheistenrannassa se nousee rannalle ja astelee metsään. Uusi vanha vuosi on saapunut.
 

Hyvää Uusintavuotta 2011 kaikille Maurilta ja matikanopettajalta!
 
Pakinaperjantain 214. haaste