Aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten. Kuvittelin että blogini olisi täynnä kärkevää yhteiskuntakritiikkiä, ilman joutavia kuvia ja löpinöitä sanan säilällä sivaltelisin sinne tänne. Katin kontit! Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen persuystäväni on kritisoinut minua pikkukivojen runojen ja kuvien takia joissa ei ole mitään sanomaa. Oikeassa on. Ei muutu maailma paremmaksi tämän vuodatuksen ansiosta ei.

Minä olen kuitenkin muuttunut, ainakin vähäsen, vuorovaikutuksessa viisaan ja myötätuntoisen blogiyhteisön kanssa.  Häpeilemättä napsin nyt valoa ja värejä tulvivia kuvia, jopa runoja joskus rustaan, lapsellisesti väitän maailman olevan kaunis ja lämmin paikka.

Ja hyvin konkreettisesti blogi muutti elämääni silloin kun muuan merihevosista tykkäävä merenneito jostain yli ymärryksen käyvästä syystä ohjautui tänne... Kuinka iänikuisen vanha bloggaukseni juuri sillä kertaa nousikin google-haun ekalle sivulle?

Alla uusinta ensimmäisestä bloggauksestani, sen myötä toivotan kaikille oikein Lämmintä Joulua. 

 

 
Tänäkin jouluna Herootes lähettää sotilaansa neutraloimaan Betlehemin lapsia, ovathan he potentiaalisia terroristeja, poliittisesti epäluotettavaa porukkaa. Knihti — tuo kaikkien palkkasoturien äiti — taistelee menestyksellä pahan akselia vastaan ja saa palkkioksi ristin rintaansa tai haudallensa.
 
Tänäkin jouluna Murjaanien kuningas maailman reunalta toivoo kaikille hyvää mutta tahtoo kuitenkin pitää yllä hyvät suhteet suurvaltaan ja on siksi hiljaa. Hurskas Mänkki pyörittelee päätään ja tähteään, maailma on jumalaton paikka.
 
Tänäkin jouluna majatalon portsari kertoo että motelli on täysi tai ainakin varattu maksukykyisten asiakkaiden yksityistilaisuuteen. Valitettavasti sosiaalitoimiston kupongit eivät muutenkaan kelpaa meillä. 
 
Tänäkin jouluna Joosef huokaisee syvään ja puree hammasta. Työ meni ja asunto meni eikä lapsikaan ole oma mutta älä huoli kulta, kyllä me porukalla tämäkin kestetään. Ja Marian uupuneilla kasvoilla välähtää pikainen hymyn häivähdys. 
 
Tänäkin jouluna enkeli piilottaa siipensä tuulitakin, farkkupusakan tai uniformun alle ja pakkaa Jumalan Hyvää Tahtoa pakettiin toisensa perään. Ja paimenet — teknologiayhteiskunnasta syrjäytyneet — yllättyvät iloisesti: valo on syttynyt maailmaan.
 
Tänäkin jouluna Kolme Viisasta Miestä antaa vähästään tai paljostaan kodittomalle lapselle. Ehkä hänen elämänsä alku pakolaisleirillä on näin vähän helpompi.
 
Tänäkin jouluna minä saan päättää mitä osaa joulukuvaelmassa esitän.