Syliin Saimaan heitin verkot, pyydöt laskin jäitten alle saadakseni jouluhauen kuolasuisen, rohmuluisen. Läksin verkot katsomahan, näkemähän pyydöt kaikki. Vaan ei siellä vonkaleita, venkaleita vonkaleita. Olihan matikka muuan, maitivatsa pienenlainen. Pituutta lie vaaksan verta, painoa vain naulaa puoli. Tuumin ”Saahan tuosta keiton pottua kun joukkoon laitan, naurihia, räätiköitä, vielä nippu porkkanoita.” Matikka tuo maitivatsa virkkoi julki viisaudet: ”Ethän miusta paljon kostu, oonhan luuta nahkaa vainen. Päästä miut nyt kulkemahan kutumaille kutsuville, kera kullan kuksimahan, armaan kanssa lempimähän.” |
"Palaan sitten verkkoihisi kuin oon vanha kyrmyniska karhun kallo, kissan viikset, pyrsto kuin on kärmehellä. Silloin saat sie suuren keiton padallisen herkkulientä. kermaisen kuin ternimaito, rasvaisen kuin lampaan kallo.” Tuumin hetken, tuumin toisen, äänsin viimein aatteen julki: ”Sovun värssyt miulle lausuit, sopertelit viisaat viestit. Lähdehän sie kulkemahan kutumaille kutsuville, kera kullan kuksimahan, armaan kanssa lempimähän.” Lähti siitä maitivatsa pyrstöänsä heilutellen, iloansa rallatellen, hyräellen riemumieltä. Ilo yhteinen on meillä: Saimaa kaunis kummallaki, tilaa kyllin kumppaneina sovinnossa keskenämme. |
lauantai, 8. joulukuu 2012
Kommentit