demetrius

Hyvästi vuodatus

2013-02-10T22:56:00+02:00

Uudessa vuodatuksessa ei ole jäljellä mitään siitä vanhasta omaleimaisesta yhteisöllisestä vuodatuksesta. Myö uusi editori harmittaa, se kun ei hyväksy HTML-koodia. Ja harmittavat ne viiden vuoden kuvatkin vähäsen...

Olisinpa lähtenyt heti elokuussa, niinkuin viisaammaat blogistit. Mutta parempi myöhään ja silleen.

Uusi blogi löytyy osoitteesta http://uusdeme.wordpress.com/

Uusi uljas vuodatus?

2013-02-04T09:31:00+02:00

Uuden vuodatuksen kirjoituseditorin kanssa ei voi toimia, esim html-kooditila näyttää puuttuvan kokonaan. Jään odottelemaan paraneeko tilanne, vai onko edessä muutto bloggeriin.

supin voimauni

2013-01-20T20:49:01+02:00

On kuusen juuressa oksien ALLAA
nyt pesä pienoinen supikoiRALLAA...

Pikkusupi jollotteli iloisesti kotikolossaan. Ääni kantautui kolonsuusta ulos ja ylös aina kuusen latvaoksille asti jossa heiluhäntä tuhahti halveksuvasti mokomalle mukalyriikalle. Ettäs kehtasikin alhainen luolaotus tuolla tavalla rienata oravien kansallislaulua.

Supi ei kurren närkästyksestä tiennyt, ja tuskin olisi välittänyt vaikka olisi tiennytkin. Se oli riemukkaalla tuulella herättyään kevään tuoksuihin. Juuri ennen heräämistään se oli nähnyt suloisen unen, oikean voimaunen, värikkään ja tuoksuvan. Uni oli sellainen... Äh, ei voimaunta oikeastaan pidä kertoa, valjut sanat saattavat latistaa sen ihan tavalliseksi uneksi. Voimaunessa voi vaikka nukkua kalliolla jättimäisen leijonan kainalossa... Joka tapauksessa voimaunen jälkeen on supin sekä ihmisen hyvä herätä ja lähteä kohti ulkomaailmaa, kohti elämää.

Pakinaperjantai #321: supin uni

P.S. Supini on nähnyt kovin samanlaisia unia kuin se, josta Uuna maalasi kuvin ja sanoin niin upean kuvan. Jopa niin samanlaisia etten ollut tohtia tätä julkaista. Mutta ei auta, voimauniaan ei voi valita. Ei supi eikä ihminen.

Tonava

2013-01-06T20:52:01+02:00

Kun on lämpöasteita, sulaa vettä ja ihan välttävät rantamaisematkin, niin mukava on silloin
mustavalkomaanantaihaaste #145:n mukaisesti olla ulkona.

paleleva fauniparka

2013-01-04T15:11:01+02:00

”Katsos, siinähän on paleleva piruparka” tuumasin koiralle iltalenkilläni. En tietenkään varsinaisesti odottanut koiran vastaavan, sehän olisi ollut hönttiä. Vielä vähemmin osasin odottaa jäisen sarviniekan puhuvan, mutta niin se vain teki.

”Itte olet piru kun toista haukut”, se murahti. ”Olen uljas fauni Olympos-vuorelta, ettäs tiedät.”

Häkellyin kyllä hieman mutta yritin paikata tökerön sanavalintani kohteliaasti. ”Anteeksi, herra fauni. En millään muotoa halunnut loukata, mutta teikäläisiä näkee harvemmin näillä raukoilla rajoilla, siksi erehdyin. Mikä on tuonut teidät tänne ja oletteko viihtynyt?”

”Vai vielä viihtynyt?", se hermostui. ”Kun Kreikka lopetti palkanmaksun puistovahdeille ja kadunlakaisijoille, muuttui Olympos ihan kestämättömän roskaiseksi. Niin minä sitten uskoin matkailumainosta, joka houkutteli puhtaaseen ja kauniiseen Etelä-Karjalaan. Lensin tänne joulukuussa halpalentoyhtiön siivin, ja tässä nyt olen tönköksi jäätyneenä. Ei aurinkoa, ei suloisia nymfejä, vain jäätä ja lunta silmänkantamattomiin. Tuskin kestän ensi kevääseen, tuskin enää koskaan näen kotomaata. Kyllä Kreikka on kuitenkin paras maa. Nyt voisit jättää minut rauhaan, yritän vaipua talvihorrokseen.”

Jätimme faunin jurottamaan kalliolle ja jatkoimme iltalenkkiämme. Hiljaa mielessäni tuumin, että Suomi on kuitenkin paras maa – ainakin minulle ja suomenpystykorvalle.

Pakinaperjantai #319: tammikuun kuvahaaste

Keskiössä elämä

2012-12-28T15:50:01+02:00

Vuosi on auringonkukka.

Terälehtinä muistot, valosta syntyneet. Helmikuun hohtavat hanget, kesäillan puna. Tähdenlennot ja kiiltomadon himmeä tuike. Jäätyvällä järvellä kimmeltävä kuu. Viimein joulun kynttilöiden lämmmin liekki.

Terälehtinä äänet, vielä korvissa kaikuvat. Talitintin luja luottamus tulevaan kesään, rastaan räyhäkäs kotirauhajulistus. Tuulen ja aaltojen sinfonia, aitiona rantakeinu. Kesäyössä muriseva hinaaja. Pois muuttavan hanhiparven rupattelu, jäätyvän veden hopeinen helinä.

Terälehtinä tuoksut, syvälle sieluun syöpyneet. Hangen alta paljastuva maa. Syreenit, tuomet, voisinpa hautautua niiihin kuin kissa mirrinminttupuskaan. Suopursu, vaeltajan voimayrtti otsanauhaan pistettynä.

Ja se ainutkertainen. Kummilapsen vauvantuoksu, niin vahvaksi ja heikoksi tekevä. Vielä jouluyön hämärässä sen tunsin kun hiljennyin Lapsen eteen.

Keskiössä elämä.

Valoisaa Uutta Vuotta, ystävät.

Pakinaperjantai #318: terälehtiä

Sovinnon trokeet

2012-12-08T15:30:01+02:00

Syliin Saimaan heitin verkot,
pyydöt laskin jäitten alle
saadakseni jouluhauen
kuolasuisen, rohmuluisen.

Läksin verkot katsomahan,
näkemähän pyydöt kaikki.
Vaan ei siellä vonkaleita,
venkaleita vonkaleita.
Olihan matikka muuan,
maitivatsa pienenlainen.
Pituutta lie vaaksan verta,
painoa vain naulaa puoli.

Tuumin ”Saahan tuosta keiton
pottua kun joukkoon laitan,
naurihia, räätiköitä,
vielä nippu porkkanoita.”

Matikka tuo maitivatsa
virkkoi julki viisaudet:
”Ethän miusta paljon kostu,
oonhan luuta nahkaa vainen.
Päästä miut nyt kulkemahan
kutumaille kutsuville,
kera kullan kuksimahan,
armaan kanssa lempimähän.”

"Palaan sitten verkkoihisi
kuin oon vanha kyrmyniska
karhun kallo, kissan viikset,
pyrsto kuin on kärmehellä.
Silloin saat sie suuren keiton
padallisen herkkulientä.
kermaisen kuin ternimaito,
rasvaisen kuin lampaan kallo.”

Tuumin hetken, tuumin toisen,
äänsin viimein aatteen julki:
”Sovun värssyt miulle lausuit,
sopertelit viisaat viestit.
Lähdehän sie kulkemahan
kutumaille kutsuville,
kera kullan kuksimahan,
armaan kanssa lempimähän.”

Lähti siitä maitivatsa
pyrstöänsä heilutellen,
iloansa rallatellen,
hyräellen riemumieltä.

Ilo yhteinen on meillä:
Saimaa kaunis kummallaki,
tilaa kyllin kumppaneina
sovinnossa keskenämme.

Pakinaperjantai #315: Sovinnon säkeet

voimamies

2012-12-06T08:53:01+02:00

Patsas: Veijo Rönkkönen (1946-2010)

Valokuvatorstai #267: VOIMA

P.S. Onnea Suomi!

hopeaa

2012-12-04T13:47:01+02:00

Mustavalkomaanantain haasteena #140 on luonnostaan mustavalkoinen kuva. Olen aiemminkin julkaissut pari kuvaa samasta mystisestä lokakuun päivästä Puumalassa, kun sumu päästi auringonvalon läpi mutta poisti kaikki värit.

Marraskuu on selätetty

2012-12-02T14:30:01+02:00

Olisin kyllä halunnut osallistua Lepiksen How to Survive November -haasteeseen mutta koko marraskuu ja vielä joulukuun ensimmäinenkin olivat juuri noin harmaita. En ymmärrä mistä Lepis ja muut sen auringon aina taikoivat.

Eilen kuitenkin oli muutosta ilmassa: Maa oli jo valkoinen ja mittari huiteli kymmenen pakkasasteen tienoilla, siis oli aika lopettaa kesäkalastus. Verkot ovat nyt kuurin orsilla, vene talviteloilla sekä madekeitto mahassa. Ja tänään maailma sekä Saimaa näyttivätkin jo ihan erilaisilta. Vielä muutamaan päivään ei jäälle tohdi mutta itsenäisyyspäivänä pääsee jo talviverkkojen laskuun, niin uskon.