Se oli pienensorttinen huvipuisto, laitakaupungilla, siinä kohti jossa joki tekee mutkan. Oikeastaan ei edes varsinainen huvipuisto, vain muutama keinu ja liukumäki sekä vanha karuselli. Rakennustarkastaja oli kieltänyt karusellin käytön turvattomana, lapsi olisi voinut vaikka saada tikun kynnen alle norsun hilseilevästä korvasta. Mutta eihän siellä enää muutenkaan ollut lapsia, ei sen jälkeen kun naapuripitäjäan avattiin kymmenhehtaarinen lystiparkki. Siellä oli hampurilaisravintolat ja kaikki. Miten ne nyt tällaiseen pikkupuistoon.

 

Liikuntatoimen nuorisosektorin apulaiskoordinaattori oli selittänyt kuin lapselle että karuselliä ei kannattaisi enää korjata eikä karusellinhoitajaakaan siis enää tarvittaisi, ymmärtäähän Anttikin toki sen. Ymmärsihän hän. Neljäkymmentä vuotta puistovahtina, vielä olisi ollut kaksi vuotta eläkkeeseen. Koordinaattori oli ehdottanut uudelleenkouluttautumista, mikrotukihenkilöitä aina tarvittaisiin. Antti huokasi.

 

Ilta alkoi jo hämärtää, kun Antti teki päätöksensä. Hän marssi päättäväisesti sähkökaapille ja avasi sen, eivät olleet huomanneet avainta ottaa pois. Antti väänsi katkaisijasta. Karusellin valot vilkkuivat, posetiivimusiikki alkoi kuulua säristen ja vouvaten. Hitaasti keinahtaen karuselli lähti liikkeelle.

 

Antti astui karuselliin ja kankein jaloin istahti sen kaikkein tärkeimmän valkoisen hevosen selkään. Sen joka oli tuntunut niin korkealta kun isä oli hänet sen selkään nostanut. Sitten myöhemmin, yhdessä Lyytin kanssa, he olivat usein istuneet hevosen takana olevissa vaunuissa sylityksin. Petrikin oli hevosen selässä pyörinyt ja kikattanut ihastuneena aina kun se nousi yläasentoon. Nyt Lyytin kuolemasta oli jo vuosi ja Petri asui New Yorkissa. Ei ehtisi tänä kesänä lomailemaan, osaavista tulkeista oli niin pulaa. Antti painoi otsansa hevosen tikkuiseen niskaan ja sulki silmänsä. Kuin joku olisi hyräillyt Swing low, sweet chariot.

 

Yö oli jo puolessa kun poliisipartio saapui. Karuselli pyöri edelleen, mieskonstaapeli väänsi katkaisijasta. Liike pysähtyi ja valot sammuivat, musiikki hiljeni. Taskulampun valossa naiskonstaapeli erotti Antin, pudonneena hevosen ja vaunujen väliin. Silmät olivat kiinni ja suu hienoisessa hymyssä. Huvipuiston viimeinen asiakas.

 

Vastaus pakinaperjantain haasteeseen 143: huvipuisto