Ensimmäinen historiantunti oli avannolla alkamassa ja päätin johdatella Mauria historian käsitteeseen. ”Kertoisitko Mauri lapsuudestasi, sekin kuuluu lähihistoriaan.” Mauria ei tarvinnut kahta kertaa käskeä.
 
"Kova ja ankara oli lapsuus, ihan toista kun näillä nykyajan piloille hemmotelluilla kalakakaroilla. Joo’o, ennen oli kalat puuta eikä mitään sammaleläimiä. Ihan ensimmäinen muistikuvani oli kun äitee ja pappa raatoivat lahnaherran surviaissääskentoukkafarmilla ja minä keinuttelin vieressä simpukankuorikehdossa. Usein siinä pomon ruoska viuhui ja palkaksi saivat kultaiset vanhempani vain muutaman enneaikojaan koteloituneen toukan."
 
Minä kuuntelin korvat höröllä. Joku tuossa tarinassa hieman korvaa kutitti, ihan niin kuin olisin samanlaisen aiemminkin kuullut. Mutta kukapa muu nyt voisi tuollaisia paljastuksia pinnan alaisesta, inehmoilta salatusta maailmasta tehdä kuin kala. Siis varmaan kuvittelin vaan. Tarina jatkui.
 
"Enkä paljon ehtinyt kotilieden lämmöstä nauttia kun liikarasitus papan ja äiteen nujersi, silloin minulla oli edessä mieron tie. Pieneen nyyttiin mahtui koko maallinen omaisuus kun poika maailmalle lähti. Oi miks’ köyhänä synnyin mä tänne?" kyseli Mauri väräjävällä äänellä.
 
Näin kuinka Maurin vasen viiksi nyki ihan vimmatusti ja tajusin että minua oli taas huijattu oikein olan takaa. ”Hyvä on.” sanoin loukkaantuneena. ”Jatketaan toisen kerran historiantuntia. Nyt minä lähden opettajanhuoneeseen juomaan konjakkikahvit, olen sen tarpeessa.” Kun kävelin rantaa kohti, kantautui perääni avannolta iloinen kiljunta:
 
"When I was a little bitty baby
My mama would rock me in the cradle
In them old cotton fields back home..."
 
Täytyy myöntää että Maurin nasaaliäääni sopi hyvin tuohon folk-klassikkoon.
 
 

Pakinaperjantain 218. haaste: lapsuus