-haaste #10: koti, uskonto ja isänmaa
 

Terve, Esko. Mitä kuuluu.

Tervepä terve, Eikka. Hyvää kuuluu, olen juuri valmistunut ekologistiksi.

Mutta eikös siihen pitäisi lukea kauppatieteitä tai jotain. Ja sinähän et käynyt ammattikouluakaan loppuun.

Älä nyt höpötä, ekonoomit ja merkonoomit lukevat niitä. Ekologistiikka on ihan eri juttu.

No mitäs kouluja siihen piti käydä?

Se oli sellainen ekologistiikan kirjeopisto Gambiasta. Ei maksanut kuin viisisataa ja sain kurssin suoritettua kahdessa viikossa. Diplominkin lähettivät.

Jaa että oikein diplomi-ekologisti. No mitäs nyt olet aikonut ryhtyä tekemään?

Naapurin Ville lupasi minulle ekologistiikkapäällikön paikan maatilallaan. Ekologistillinen kuljetusketju on juuri niin heikko kuin sen heikoin lenkki ja Villen Valmetin renkaat ovat tosi heikossa kunnossa. Siksi työntelen kottikärryillä sonnat navetasta pellolle.

Kottikärryjen ekologistillinen pyöränjälki onkin tosi pieni. Niin ja kottikärryt ovat siitäkin hyvät kun vallesmanni ei ole vielä tainnut palauttaa ajokorttiasikaan.

No niin, ei tarvitse muistuttaa. Mutta mitäs itse puuhailet, vieläkö yrität iltalukiossa ylioppilaaksi? Oliko se jo seitsemästoista vuosi menossa?

Äh, valkolakki on ihan turha. Minäkin suoritin tutkinnon, se oli egoloki-kirjeopisto Kazatz… siis Kasatzth… äh no sieltä, kyllä sinä tiedät. Tutkinnon sai kolmessa päivässä eikä maksanut kuin kolmesataa. Ja tässä diplomissa on väritkin, katso vaikka.

Joo, hieno punainen mikkihiirileima näkyy olevan. Mutta mikä opisto se oikein oli?

Egoloki-opisto. Kurssilla opetettiin pitämää egoistista lokia. Ensimmäisen lokikirjankin lähettivät todistuksen mukana.

Mutta sinähän pelkäät vettä etkä tunne edes reimareita, mitä sinä lokikirjalla?

Tämä ei olekaan mikään laivakirja vaan egoistinen lokikirja, etkö nyt ymmärrä? Siihen kirjoitetaan vain omasta itsestä eikä mistään muusta, kaksikymmentäviisi sivua päivässä. Luen otteen eiliseltä: "Kellon soidessa avasin silmät ja kaivoin ohimennen nenää vasemmalla pikkulillillä, sitten vääntäydyin ylös ja menin ves…"

Kiitos kiitos, riittää. Mutta kuka sinulle palkan maksaa tuosta? Ei ainakaan naapurin Ville.

No helppo juttu. Kuukauden päästä minulla on 750 sivua valmiina, sitten kilpailutan sen suurilla kustantamoilla. Suurimmat rojaltit lupaava kustantamo saa ottaa siitä miljoonapainoksen, nimeksi tulee Tammikuun egoloki. Ja sitten tietysti kuukauden päästä Helmikuun egoloki ja niin edelleen. Kun olen vuoden kirjoittanut niin voin jäädä eläkkeelle ja palkata sinut ekologistilliseksi talkkariksi niin sinun ei tarvitse loppuikääsi sontaa työnnellä.

Kiitos vain, mutta epäilen hiukan tuota bisnesideaa, ehkä Villen leivissä on kuitenkin varmempaa. Sitä paitsi sinun egolokistilliset asenteesi evät ollenkaan sovi minun ekologistilliseen aatemaailmaani.

Egologistillinen vastaus pakinaperjantain haasteeseen 167.

 
Vastaus  -haasteeseen #9: KURVIT/MUTKAT
 

Mauri-setä, Mauri-setä! Kerro taas satuja, jookos.
 
Kas, terve vaan, Pikku-Maisa. Etkös vielä muista että sedän tarinat eivät ole satua vaan täyttä totta.
 
Äiti kyllä sanoi että Mauri se on varsinainen satusetä. Mutta kerro taas ylismaailmasta, jookos?
 
No hyvä on. Aina pimeän ajan koittaessa ylismaailmassa hallitsee kauhea pakkasrouva. Se on niin julma että polttaa vedenelävältä silmätkin jos sen armoille joutuu. Mutta onneksi taivas muuttuu jäiseksi kanneksi joka suojaa vettä pakkasrouvalta, tänne se ei pääse ja täällä meillä on mukavaa lellua.
 
Taivaankannen päällä elää myös inehmo-haltijoita, he eivät voi tulla tänne turvaan vaan joutuvat ylismaailmassa pakkasrouvan armoilla värjöttelemään. Joskus he poraavat taivaankanteen reikiä ja sieltä mukavaa matikan elämää kaihoisasti tarkkailevat.
 
Minä haluaisin nähdä inehmon joskus.
 
Sitä ei kannata toivoa, Maisa. Inehmot ovat hirmuisia ja vaarallisia, jotkut jopa syövät vedeneläviä. Minä olen kyllä yhden Matikanopettajaksi kutsutun inehmon kanssa liittoutunut, joskus iltaisin kuuntelen sen puhetta reiällä, jonka se on taivaankanteen porannut. Se on pyhästi luvannut että minua se ei syö, vaikka muuten vedeneläviä kamalaan kitaansa pisteleekin.
 
Hui kamala, sinä olet hurjan rohkea.
 
No, onneksi inehmot ovat kuitenkin aika tyhmiä, kyllä niiden kanssa aina älyllä pärjää. Mutta muista varoa kolme ansaa joita ne taivaankannen läpi pudottelevat: Ensiksi varo petollista verkkoa joka sieppaa vedenelävän pimeässä otteeseensa. Sinä kyllä vielä pääset läpi tuollaisen verkon, mutta monta aikuista ystävää ja sukulaista on verkko sedältä vienyt.
 
Toiseksi varo Wekeä, se on rautalankainen talo jonka sisään inehmo laittaa herkullisia ahvenia meitä matikoita houkuttelemaan. Matti-serkullesi kävi viime keväänä köpelösti kun ahneuksissaan meni sieltä maistelemaan. Kolmanneksi varo madeharaa. Jos kylkiviivallasi tunnet pohjassa jotain liikettä, niin se voi olla hara hirmuisine piikkeineen.
 
Joo, varon minä. Mutta naapurin Maikki sanoi että sinä lähdet kohta kutupolulle lystiä pitämään, ota minut mukaan, otathan?
 
Krhm, hmmm *punastuu*. Älä sinä kuuntele isojen tyttöjen juttuja, tuollaisista poluista sinun ei tarvitse vielä pitkään aikaan tietää mitään. Uipas nyt kiltisti äidin luo, hän on varmaan jo huolissaan.
 
Hei hei, Mauri-setä. Tulen taas huomenna kuuntelemaan lisää satuja.
 
*Huutaa perään:* Ei satuja, Maisa, vaan totista totta joka sana!

 Vastaus tarinamaanantain 73. haastesanaan: jäinen.

Sain haasteen Uunalta:

ehkä... tai ei ainakaan ihan huonoimmasta päästä.

Vastaus  haasteeseen #8.

...onneksi myös valoa.

 
Wanhaan hyvään aikaan, kun tikkua käytettiin vain vanhojen muistelijan silmään tökkimiseen, tiedot talletettiin korpulle. Korpun kyljessä olevasta lovetuksesta näki onko se DD vai HD ettei yrittänyt liikaa tavaraa sinne survoa. Joku tietotekniikan amishi toki vielä käytti lerppujakin siihen aikaan samaan tarkoitukseen, sittemmin viimeinen lerppu on loppusijoitettu nörtin pöksyihin. Mutta sen vastapainoksi joka amisjunnulla on taskussaan tikku tai parikin joihin voi savettaa määrättömän määrän dataa. (Kuulemma jossain maajussit savettavat kokonaisia peltojakin, mutta siihen kai tarvitaan korppua vahvempia eväitä ja tikkua järeämpiä työkaluja.)

Ajat muuttuvat mutta moni asia on ennallaan. Nousviikolla yritän muistaa taas muistuttaa opiskelijoita siitä että viikkotehtävän pitäisi pysyä tallessa palautukseen asti. Sillä ei ole niinkään väliä tallettaako vai savettaako sitä, kunhan tekee sen riittävän usein. Muistuttamattakin heidän mielessään on paljon koulutehtäviä tärkeämpiä asioita ja hyvä niin. Sillä sen tärkeämpiä asioita ei olekaan kuin lovettaa ja saada lovea, ihan millä kielellä tahansa.

Vastaus pakinaperjantain 163. haasteeseen: loveus ja saveus.