Kävin Mikon kanssa Kuopiossa. Etsimällä etsittiin jotain moittimista, hometta hotellihuoneessa, tympeää palvelua baarissa, kalakukkoa ilman läskiä, edes huonosti hoidettuja katuja. Ei löydetty. Kun ei moittiakaan voi niin pitää pikkuisen kehua.

Kuopio on Kallavesj. Kaupungissa riittää uimarantoja jokaiselle. Kesäisinä perjanta-iltapäivinä on mukavaa seurata kun kymmenentuhatta kuopiolaista lähtee pikkuveneillään jostain sen lukuisista venesatamista, ottaa kurssin kohti mökkiään ja katoaa muutamassa minuuttissa johonkin saarten väliin. Ei tarvitse ajaa perätysten kymmentä merimailia letkassa kuten muutamassa muussa saimaankaupungissa.

Kuopio on Bella-vene. Ei se liitele joutsenen uljaudella, mutta kyntää vesiä somasti keinuen, hyväntuulisena kuin kylpyankka.

Kuopion kasvot ovat Wille Riekkisen kasvot, tuon mainion jumalan- ja ihmisenlapsen. Willen ihmisyys oli aivan liian suuri sopiakseen Turun tuomiokirkon homeisiin holveihin, Kuopiolaisten onneksi.

Ihan oman kehukirjoituksen  minusta ansaitsisivat myös naapurit Juankoski sekä Nilsiä. Ehkä joskus saavatkin.