Kalamajalla oli koittanut päivän paras hetki. Se sametinsininen tiima kun kaikki askareet oli tehty, vuotava katto paikattu, oli syöty ja saunottukin. Pyydöt odottelivat Saimaan sylissä aamunkoittoa ja sen mukanaan tuomaa uuden päivän tohinaa. Mutta nyt elokuinen ilta pimeni yöksi ja oli tarinoinnin aika.

-Rellu ystäväiseni, kerropa mielifantasiasi.

-Se on tietysti kymmenkiloinen villi järvilohi, sellainen jonka rasvaevästä ei löydy istuttaneen paliskunnan korvamerkkiä.

-Höh. Siitä kalamies aina unelmoi, sehän nyt on selvä. Mutta tarkoitin nyt toisenlaista fantasiaa, tiedäthän. Sairaanhoitajaa pinkeässä valkoisessa pikkumekossa ajelemassa karvojasi, minihameista pitkäsääristä opettajaa antamassa kuritusta karttakepillä tai jotain.

-Ai niin, siis sellaista. No hyvä on, minä kerron. Fantasiani on se kun olen rauhallisella kalamajalla karskin komean uroon kanssa, joka esittää eroottisen tanssin hyräillen samalla Juicen Pyhää toimitusta. Tai voinhan minäkin hyräillä jos sinä tanssit. Kas näin, taaaatata tataa...

Jore kavahti taaksepäin mutta sitten epäuskoinen ilme vaihtui happameen hymyyn.

-Haha! Hyvä on, sait minut melkein lankaan. Olkoon sitten, pidän sinä vaan fantasiasi omana tietonasi.

-Mutta entäs sinä itse. Millainen sinun fantasiasi sitten on?

-Minähän kerron. Olen uimassa järvessä kun äkkiä näen kuvankauniin yläosattoman blondin paistattelemassa päivää läheisellä luodolla. Kun uin lähemmäksi huomeen että tytöllä onkin kalan pyrstö. Kuljetan merenneidon kotiin ja piilotan kylpyammeeseen ettei...

-Ettei Justiina näe, niin justiinsa. Ja lopuksi löydät itsesi Suezilta rauhaa turvaamasta. Heko heko.

Toverukset hiljenivät hetkeksi ja keskittyivät siemailemaan iltajuomiaan. Viimein Jore avasi suunsa.

-Eiköhän käydä nukkumaan ja unelmoidaan vaan kalasta. Minulla on sellainen hytinä että aamulla verkot ovat saalista vääränään, tiedä vaikka siellä olisi se jättilohikin.

-Ehyellä rasvaevällä. Hyvää yötä.

 

Pakinaperjantain  haaste #248: fantasia