Wanhaan hyvään aikaan, kun tikkua käytettiin vain vanhojen muistelijan silmään tökkimiseen, tiedot talletettiin korpulle. Korpun kyljessä olevasta lovetuksesta näki onko se DD vai HD ettei yrittänyt liikaa tavaraa sinne survoa. Joku tietotekniikan amishi toki vielä käytti lerppujakin siihen aikaan samaan tarkoitukseen, sittemmin viimeinen lerppu on loppusijoitettu nörtin pöksyihin. Mutta sen vastapainoksi joka amisjunnulla on taskussaan tikku tai parikin joihin voi savettaa määrättömän määrän dataa. (Kuulemma jossain maajussit savettavat kokonaisia peltojakin, mutta siihen kai tarvitaan korppua vahvempia eväitä ja tikkua järeämpiä työkaluja.)

 

Ajat muuttuvat mutta moni asia on ennallaan. Nousviikolla yritän muistaa taas muistuttaa opiskelijoita siitä että viikkotehtävän pitäisi pysyä tallessa palautukseen asti. Sillä ei ole niinkään väliä tallettaako vai savettaako sitä, kunhan tekee sen riittävän usein. Muistuttamattakin heidän mielessään on paljon koulutehtäviä tärkeämpiä asioita ja hyvä niin. Sillä sen tärkeämpiä asioita ei olekaan kuin lovettaa ja saada lovea, ihan millä kielellä tahansa.

 

Vastaus pakinaperjantain 163. haasteeseen: loveus ja saveus.