Syliin Saimaan heitin verkot,
pyydöt laskin jäitten alle
saadakseni jouluhauen
kuolasuisen, rohmuluisen.
 
Läksin verkot katsomahan,
näkemähän pyydöt kaikki.
Vaan ei siellä vonkaleita,
venkaleita vonkaleita.
Olihan matikka muuan,
maitivatsa pienenlainen.
Pituutta lie vaaksan verta,
painoa vain naulaa puoli.
 
Tuumin ”Saahan tuosta keiton
pottua kun joukkoon laitan,
naurihia, räätiköitä,
vielä nippu porkkanoita.”
 
Matikka tuo maitivatsa
virkkoi julki viisaudet:
”Ethän miusta paljon kostu,
oonhan luuta nahkaa vainen.
Päästä miut nyt kulkemahan
kutumaille kutsuville,
kera kullan kuksimahan,
armaan kanssa lempimähän.”
"Palaan sitten verkkoihisi
kuin oon vanha kyrmyniska
karhun kallo, kissan viikset,
pyrsto kuin on kärmehellä.
Silloin saat sie suuren keiton
padallisen herkkulientä.
kermaisen kuin ternimaito,
rasvaisen kuin lampaan kallo.”
 
Tuumin hetken, tuumin toisen,
äänsin viimein aatteen julki:
”Sovun värssyt miulle lausuit,
sopertelit viisaat viestit.
Lähdehän sie kulkemahan
kutumaille kutsuville,
kera kullan kuksimahan,
armaan kanssa lempimähän.”  
 
Lähti siitä maitivatsa
pyrstöänsä heilutellen,
iloansa rallatellen,
hyräellen riemumieltä.  
 
Ilo yhteinen on meillä:
Saimaa kaunis kummallaki,
tilaa kyllin kumppaneina
sovinnossa keskenämme.