”Kuules tätä” virkkoi Jore takansytykkeeksi mukaan otettua sanomalehteä selaillen. ”Jos nyt kiiruusti ostaa Zuibahui Grand -hierontatuolin niin saa kaupanpäälle hierovan Zuibahui Medium -rahin joka on aviisin mukaan ihan omiaan kakkosasunnolle.”

 

”Painettua sanaa ei sovi epäillä” lausahti Rellu, ”siis sen täytyy olla totta. Ostetaan oitis hierovat tuolit meille molemmille niin saamme kaksi oivallista hierontarahia tänne kalamajalle.”

 

”Sitten meidän kelpaa niissä istua ja suloisesta värinästä nauttia. Tokkopa enää sen jälkeen kovan pilkkikontin päälle tahdomme ahteriamme laskea.”

 

”Emme varmastikaan, täällä suloisessa lämmössä vain istumme ja rasittuneita pakaralihaksiamme värinässä lepuutamme. Ties vaikka thai-hieronnankin rahi meille tarjoaa.”

 

”Sen kuin vaan virtanappulasta väännämme milloin mieli tekee. Se on vasta elämää.”

 

”On se, elämää.”

 

Miehet hymyilivät hetken ja nautiskelivat lievästi terästetyt kahviannoksensa loppuun. Sitten he kuin yhteisestä sopimuksesta nousivat ylös. Rellu laittoi takan vetoluukkua pienemmälle ja Jore puhalsi öljylampun sammuksiin. Yhtä jalkaa toverukset astelivat verannalle kalavehkeitten luo. Mateen kutu oli juuri parhaimmillaan, nyt ei ollut koko yötä aikaa haastella joutavia.
 
Vastaus pakinaperjantain 216. haasteeseen