”Kelpaakos maitopojalle irlantilainen kerma?” kysyi Rellu pulloaan ojentaen. Jore ojensi oitis kuksansa vaikka säyseästi mutisikin ”Itsehän olet maitopoika”. Verkonlaskun jälkeen oli syöty ja saunottu, nyt oli mukavan raukea olo. Ei ollut kerrassaan mitään tähdellistä toimitettavaa ennen aamua ja verkkojen kokemista.
 
Jore katseli hetken haaveksivasti ulos ikkunasta ja sanoi: ”Sellainen maitotyttö olisi kyllä kiva”. ”Ilolla katsoisimme kun Hilja uisi tuossa saunarannassa kelteisillään” myönsi Rellu. ”Vaikka Hiljan maitotyttöajoista on kulunut kotvan aikaa, nythän hän saattaa jo hyvinkin olla maitonainen.” ”Jollei peräti maitomummo” säesti Jore. Molemmat irvistivät hiukkasen ja siemaisivat mukistaan.
 
”Tiedätkös, minulla on varasuunnitelma siltä varalta että tehdas suljetaan” ilmoitti Jore. ”Ryhdyn maitomieheksi ihan niin kuin Aku Ankka Barks-klassikossa.” Rellu innostui oitis: ”Joo, voit ajella valkoisella transitilla johon on maalattu mustia läiskiä. Ja katolla on samanlainen sireeni kuin jäätelöautossa, mutta se sanoo TiluliluliluliluMUUU!”  ”Niin juuri,” vahvisti Jore. ”Ja valikoimiin kuuluu kuohukerma, täysmaito ja kurrikin painonvartijoille. Ja tietysti kefiiri.” ”Kefiiri onkin varsinainen vetonaula” riemastui Rellu. ”Kun maitoauton ääni kuuluu, niin kaikki korttelin kotirouvat, eläkeläiset ja työttömät yksinhuoltajaäidit rientävät kilvan pullojen kanssa ostoksille.” ”Yksinhuoltajaäideille laitan joskus pullollisen ylimääräistä kefiiriä kaupan päälle” lupasi Jore höylisti.” ”Se on oikein” ylisti Rellu. ”Sinä olet mainio maitomies.”
 
Luonto oli hiljentynyt, linnut olivat vaiti. Järveltä erottui tukkilauttaa kiskovan hinaajan rauhallinen puksutus. Puhekin hiljeni ja tasainen jyrinä täytti kalamajan. Niin kuin kaksi tyytyväistä maitokollia olisi kehrännyt.
 

1267831128_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vastaus pakinaperjantain haasteeseen #171: Maitopoikana maailmalla.