Avannot olivat kadonneet jäiden myötä ja matikanopetustunnitkin siksi päättyneet. Mauri päätti kuitenkin tulla tervehtimään opettajaa vielä alkaneen kesäloman huumassa. Olin jollan kanssa viemässä katiskaa veteen kun Mauri ilmestyi, ui kolme kierrosta jollan ympäri ja hihkaisi: "Katso, ope, kuinka nopea olen! Nopeuteni on ainakin 30 solmua!"
 
Sisäinen fysiikanopettajani murtautui esiin ja vastasin opettajamaisella äänellä: "Hienosti uit. Mutta fysikaalisessa mielessä tuo ei oikeastaan ole nopeus vaan vauhti."
 
-Miten niin muka ei ole nopeus?
 
-Kun nopeus on vektorisuure, sillä on suuruus sekä suunta. Ja sinä vain uiskentelet ympäriinsä ilman suuntaa.
 
-Onhan minulla suunta, se ympäriinsä.
 
-Ei ympäriinsä ole suunta.
 
-On tietysti, sehän on yksi seitsemästä suunnasta.
 
-Seitsemästä? Suuntia on kyllä kahdeksan, Kekkosen lounaansyönti on jo vanha vitsi.
 
-Minkä kakkosen, mitä sinä taas horiset? Suuntia on seitsemän:
 
-Eteen on siian mielisuunta, vaelluskalana sillä on aina kiire. Takaisin taas sopii paremmin ravulle, ne ovat takaperoista sakkia. Myös siika ottaa puolen vuoden päästä suunnan takaisin.
 
-Kylkimyyry on ikävä suunta. Se on pikkukalan suunta kun hauki on päässyt haukkaamaan kylkievän. Pinnalle on kuhan suunta iltaisin, pohjalle se tietysti suuntii aamulla.
 
-Ja kaksi viimeistä muttei suinkaan vähäisintä suuntaa ovat jalon turskakalan mielisuunnat: eestaas ja ympäriinsä.

Mauri ei enää jäänyt vastaväitteitäni kuuntelemaan vaan otti mitä siikamaisimpaan tapaan suunnan suoraan eteenpäin ja katosi horisonttiin.
 
 
 
Tarinamaamantain haaste #79: VAUHTIA