Verkot ovat olleet yli yön kalaa pyytämässä, 4 kappaletta, monensorttisia, muikkuverkosta 80 millin riimuun. Hyvin suunniteltu on aloitusta vaille valmis, siis mietin jo valmiiksi mitä kaloilla tulen tekemään.

 

Tai helppohan se oikeastaan on ratkaista. Kala pomppii huonosti lentopallona, paperipainona se alkaa tuoksahtaa ja vaikka sitä kuinka lataisi sekä sim-korttia persiiseen työntäisi, on se peräti kehno kännykkä. Siis kyllä se ilman muuta kannattaa syödä.

 

Lahnoista ajattelin savustaa pari pöntöllistä, yhden halstraan ja loput jakelen kylille. Muutamasta hauesta teen kapakalaa venäläiseen tapaan, se on mukava hiukopala. Loput hautaan syvälle kompostiin. Pari kuhaa pistelen fileiksi pannulla paistettavaksi, loput pakastan rospuuttoajan varalle.

 

Suolasiika on herkkua, ei tönkkösuolattuna vaan sillälailla kevyesti että juuri ja juuri on graavautunut. Suolan lisäksi tarvitaan hiukkasen tilliä, sokeria ja valkopippuria. Siikoja ei varmaan tule nelikkoa enempää, joten ne voi kaikki suolata.

 

Muikunpaljous taas vaatii jo mielikuvitusta. Savustus pitää jättää väliin kun joka paikka on täynnä savulahnaa mutta halstrattuna mene helposti puolisen nelikkoa. Kissakin pistelee niitä kevyesti kilon verran. Loppuja varten lainaan jostain pakettiauton ja vien ne Simon autoklaaviin purkitettavaksi.

 

 

Vastaus pakinaperjantain 151. haasteeseen: Positiivisuuden ylistys

 

 

...ja kuinkas sitten oikeasti kävikään?

1255785053_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No, toisaalta hyvä ettei tarvitse lähteä pakua lainaamaan. Sitä paitsi ahvenkukko ja umpioitu särki ovat myös kelpo kalaherkkuja.