Näin meillä Hakalin ja Pontuksen pojilla oli tapana toisillemme ystävyyttä vannoa silloin ennen. Silloin kun ”Mis teien iskä on töissä?” tarkoitti vain että onko se töissä Kaukaan sahalla, vanerilla, sellulla vai peräti uutuuttaan kiiltelevällä paperilla. Silloin kun Lappeenrannassa oli SYP:n konttori melkein joka kadunkulmassa. Silloin kun sellun piipusta tuleva valkolipeänhaju oli välillä niin tyrmäävä että kylän kollikissat luikkivat häntä koipien välissä rossipohjan alle häpeämään. Silloin kun tennismailojen kanssa suunnattiin huitomaan kaukaan kentille, siimojen päässä roikkuvia herneitä käytiin kasvattamassa Lylyn kuntosalilla ja Kotasaaren rantasauna varattiin kaukaan porttivahdilta aina kun huvitti.

 

Itse asiassa eivät asiat kai mitenkään mahdottoman paljoa ole noista ajoista muuttuneet, vähäsen kuitenkin. Yksiköt kasvavat ja moderneimmat jäävät henkiin. Kaukaan vanerin osaksi koitui sulkeminen, ei se kai ketään enää yllättänyt. Onhan se vähän  surullista kuitenkin, näin piipun juuresta katsottuna.

 

1257275811_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vehkataipaleen kanava pumppaamoineen on niitä luonnonihmeitä joita ei olisi olemassa ilman Kaukasta, ja säilyy se toki vaneritehtaan sulkeuduttuakin.