Vuosi on auringonkukka. 

Terälehtinä muistot, valosta syntyneet. Helmikuun hohtavat hanget, kesäillan puna. Tähdenlennot ja kiiltomadon himmeä tuike. Jäätyvällä järvellä kimmeltävä kuu. Viimein joulun kynttilöiden lämmmin liekki.
 
Terälehtinä äänet, vielä korvissa kaikuvat. Talitintin luja luottamus tulevaan kesään, rastaan räyhäkäs kotirauhajulistus. Tuulen ja aaltojen sinfonia, aitiona rantakeinu. Kesäyössä muriseva hinaaja. Pois muuttavan hanhiparven rupattelu, jäätyvän veden hopeinen helinä.

Terälehtinä tuoksut, syvälle sieluun syöpyneet. Hangen alta paljastuva maa. Syreenit, tuomet, voisinpa hautautua niiihin kuin kissa mirrinminttupuskaan. Suopursu, vaeltajan voimayrtti otsanauhaan pistettynä. 
 
Ja se ainutkertainen. Kummilapsen vauvantuoksu, niin vahvaksi ja heikoksi tekevä. Vielä jouluyön hämärässä sen tunsin kun hiljennyin Lapsen eteen.
 
Keskiössä elämä.
 
Valoisaa Uutta Vuotta, ystävät.