Niillä keinoin ovat rannikon asukkaat perinteisesti elantonsa hankkineet. Minäkin suunnittelin pitkään hankkivani pikaveneen ja rikastuvani salakuljettamalla lörtsyjä Savonlinnan torilta pitkin Saimaan kapeita sokkeloita tulliveneitä väistellen tänne etelään. Sitten kuitenkin huomasin että Kerihyvän ketale myy niitä melkein joka viikko Luukkaantorilla, kertoi vielä että niitä saa tuoda ihan tullivapaasti. Siihen meni se salakuljetusidea.
 
Hylynryöstöä taas vaikeuttaa se, että ainoat hylyt näillä main ovat vanhoja ympäristöongelmaksi muuttuneita proomuja joita kukaan ei tunnusta omistavansa ja jonka lastista ei varmaan löydy kultaa eikä mirhamia. Ja jos sellaisen lähelle menee saattaa jopa joutua ympäristötoimen ja verottajan kirjoissa merkityksi sen omistajaksi, siitä vasta riesa tulee.
 

Entisaikain saaristolaiset harrastivat valemajakoita joilla houkuttelivat laivat haaksirikkoon. Sillä tavalla toki voisi tuoreen hylyn saada Murheistenrantaan. Se olisi kuitenkin parhaassa tapauksessakin työntöproomu täynnä propsia, eihän sitä polttopuun määrää saisi ikinä sahatuksi. Pahimmoillaan tänne rantautuisi M/S Camilla täynnä iloisessa nousukiidossa olevia turisteja. Tuskin niistä kukaan lunnaitakaan maksaisi, jäisivät tänne vielä koko kesäksi. Siis en missään nimessä valemajakkaa rakenna Palosaaren loiston kanssa kilpailemaan.
 
1272230171_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jäljelle jää onneksi yksi ikiaikainen rannikkoharrastus. Aina keväisin kilvan naapurien kanssa keräämme uitoista karanneita tukkeja ja propseja ennen kuin ne painuvat kataliksi uppotukeiksi vaanimaan veneilijöitä. Ne kuuluvat toki uittoyhtiölle mutta epäilen ettei yhtiö niitä tänäkään keväänä tule hakemaan ennen kuin ne on sahattu haloiksi. Ja mitäpä uittoyhtiö haloilla tekisi kun hinaajat kulkevat dieselillä.
 
Eilen alkoi tukinkeruukausi. En raaskinut uudenkarheaa Päijää (vasta 35 vuotta) naarmuttaa rannan jäähileessä, joten tein soutujollasta hinaajan, propsisaalis oli kohtalainen. Kun kerran jollan vesille laskin, kävin samalla kokemassa katiskan jonka olin rospuuton ajaksi veteen jättänyt. Se antoi ämpärillisen ahvenia ja muutaman pikkuisen pyrstökkään mateiden suuresta suvusta. 
 
1272302125_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänään ei ollut enää jäämurskaa veden pinnalla laisinkaan, joten päästin Päijän vesille. Haukea saimme talven mittaan syödä, kai siksi ajatus kutuhauesta ei suuremmin innostanut. Siispä laskin harvoja verkkoja syvälle aikaisten tuomilahnojen toivossa. Tai vaikka kuhankin, kuha nyt on kala....
 
1272302137_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
 
Kesä on täällä.