Mm haastoi minut suunnittelemaan kalamiehen meze-aterian. En ole koskaan Turkissa enkä Kyproksella käynyt mutta kyse näyttää olevan tapas-herkkujen itäisemmästä vastineesta.

 

Pakinaperjantain haasteena taas on teema-ilta. Niinpä lyön samalla lätkällä kaksi viimeistä syksyn ampparia (niitä jota meille sisään on tänä syksynä kiitettävästi jostain mönkinyt) ja suunnittelen syksyisen Meze-illan Saimaan tapaan. Pyrkimyksenä on että mahdollisimman suuri osa tarjottavista on itse pyydettyä tai ainakin Saimaasta peräisin

 

Ajankohta on lokakuu, se vaikuttaa Saimaan anteihin ja sitä kautta tarjottaviin. Juhlapaikan virkaa toimittaa tuulelta suojattu patio tai lasiveranta. Juomat valitaan täysin osallistujien mieltymysten mukaan, niitä ei tarvinne erikseen luetella. Todettakoon kuitenkin että on täysin sopivaa nauttia punkkua tai jopa olutta kalan ja äyriäisten kanssa. Tarjottavat sijoitetaan sivupöydälle kolmeen eri ryhmään.

 
1287138377_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Ensimmäisen, ns. kaviaariryhmän keskellä on iso vati täynnä Väinämöisen palttoonnappeja ja sen ympärillä kulhoissa itse pyydettyä muikunmätiä, kaupan tiskiltä peräisin olevaa "mustaa kaviaaria" eli värjättyä rasvakalan mätiä ja vielä Savukarin herkkumyymälästä ostettua kylmäsavustettua kirjolohenmätiä. Lisäksi omissa kulhoissaan on öljymarinoituja valkosipulinkynsiä, sipulihakkelusta ja smetanaa.

 

Toinen ryhmä on omistettu äyriäisille. Leipävadilta löytyy ohrarieskaa (siis itäistä versiota rieskasta) ja sen päällisiksi suolalla maustettua oliiviöljy-balsamico-sekoitusta. Muutamaa tuntia aiemmin sumpusta haettuja ja normaaliin tapaan kruunutillin kera keitettyjä rapuja on luonnollisesti tarjolla, samoin grillattuja jättikatkaravun pyrstöjä.

 

Kolmannessa, kalaryhmässä on iso kulho vihreää jäävuorisalaattia sekä erikseen oliivit, feta, luumutomaatit  ja sipulirenkaat. Salaatin kastikkeena tillinen kermaviilikastike. Omissaa kulhoissaan on halstrattuja muikkuja, graavisärkeä ja grillattua lohta. Kaksikiloinen savulahna on kokonaisena kalavadilla, todellisen herkkusuun tunnistaa siitä että hän epäröimättä syöksyy nappamaan lahnanpään.

 

Suomalaisissa juhlissa sijoitetaan perinteisesti riihen nurkan taa sellaiset tarjottavat joista rovasti ei ole tietävinään mitään, niinpä näissäkin juhlissa suurimpien kalanaristien maukkaat muttei aina niin kauniit herkut on jemmattu piiloon. Sieltä löytyy vanikkaa, kevätjäiltä pyydettyä ja keittämisen jälkeen pakastettua mateenmaksaa, päineen tomaattiliemessä purkitettua pikkusärkeä, kapahaukea ja tietysti ahvenkukko.

 

Bon apetit.