-Onpa mukava kun ehdittiin kalaan, Rellu.

-Niin mutta virvelit jäivät kotiin. Hukkareissu tästä tuli, Ilpo.

-Älä nyt ole noin pessimisti. Katso, vanha katiska. Lasketaan se rantaveteen pyytämään rantamaikkeja niin voidaan keittää rantakalaa.

-Ei onnistu, tässähän on iso reikä. Kalat karkaavat.

-Ei ongelmaa, helppo homma.

-???

-Katsos, tässä on iso nippu rautalanganpätkiä ja vanhat hohtimet. Viuh vauh. No niin, väänsin rautalangasta paikan, heitetään katiska järveen. Plumpsis.

-Mitäs nyt sitten tehdään, eihän katiskaan hetkessä kaloja tule?

-Katsos, tuossa kalliolla on vanha onkikin, ongitaan katiskan täyttymistä odotellessa. Väiskikin näkyy nostelevan komeita kyrmyniskoja tuossa viereisessä niemennokassa.

-Ei onnistu, eihän tuossa siimassa ole edes painoa.

-Ei ongelmaa, helppo homma.

-???

-Viuh vauh. Katsos, väänsin rautalangasta siiman ympärille myttyrän painoksi.

-Ei se silti onnistu. Katso, koukku on ihan ruosteessa, napsahtaa poikki heti jos kala nappaa.

-Ei ongelmaa, helppo homma.

-???

-Viuh vauh. Katsos, väänsin lyhyestä rautalangan pätkästä koukun. Nyt vain teroitetaan se hankaamalla sileää kiveä vasten ja sidotan koukku siimaan.

-Ei se onkiminen onnistu kuitenkaan. Meillä ei ole matoja.

-Ei ongelmaa, helppo homma.

-Hyvä on, ymmärrän. Aiot siis vääntää rautalangasta madon tuosta vaan viuh vauh?

-Älä nyt ole höntti, eiväthän kalat rautalankaa syö. Käyn vaihtamassa loput rautalanganpätkät ja hohtimet muutamaan mehevään lieroon Väiskin kanssa.
 

Vastaus pakinaperjanpain haasteeseen 136: Väännetäänkö rautalangasta? Henkilöinä taannoisten tulustenkeksijöiden jälkeläiset suoraan alenevassa polvessa.