Lammikon takana tehdyissä toimintarainoissa sankarin huono-onninen ystävä voi joutua ravunsyötiksi betonikengillä kengitettynä. Suomalaiseen perinteeseen kuluu saksiniekkojen ruokinta kissanraadolla, luonnollisesti naapurin kissasta. Selvistä hyötynäkökohdista huolimatta kumpikin ajatus on hiukan kolkko, enkä ole niitä käytäntöön aikonut soveltaa.

 

Ravulle maistuu erityisesti särkikala, siinä suhteessa nuo kymmenjalkaiset herkkupalat muistuttavat slaavilaisia ystäviämme. Puolikiloisesta pasurista saa syötit hyvinkin kymmeneen mertaan ja ne säilyvät pilaantumatta lämpimässä vedessä helposti parikin päivää, tosin silloin syötit on sijoitettava syöttipussiin tai –arkkuun jotteivät kitiinikuoriäyriäiset pistele niitä poskeensa. Myös sumputettuja saksiniekkoja ruokin usein kalalla. Jostain syystä nämä  ravut kuitenkin vieroksuivat tarjoamaani makupalaa.

 

1251016737_img-d41d8cd98f00b204e9800998e