Ei mikään tietenkään lapsuuskesien keltaista jahvaa voita, melkein muttei ihan liian hapokasta, pihakeinussa lauantai-iltana saunan jälkeen pillillä juotua. Mutta voi, ei maistu enää jahva samalta. Ei se maistu edes hapokkaalta, pikemminkin vain sokerilta ja pikkuisen keltaiselta esanssilta. Ihan ilkeyttään ovat reseptiä muuttaneet, ruojat.
 
Paljastan nyt toisen kesäillan limonaatin reseptin, sitä ei saa marketista mutta valmistus ei ole ollenkaan vaikeaa. Se maistuu aina sopivan hapokkaalle ja hedelmäisen pirskahtelevalle. Jälkimakukaan ei ole lainkaan sikarilaatikkoinen, päinvastoin mieluumminkin kirsikkaisen nektarinen. Kas näin se syntyy:
 
Nesteenä on mahla, tuohikourulla suoraan valkokylkisen koivut rungosta pulloon valutettu. Samainen mahla joka virtaa touko-kesäkuun vaihteessa niin väkevänä kaikkialla että se saa leikatun sisäsiistin kotikissankin mouruamaan kyläkollin lailla. (Ja usko pois, vaikuttaa se sliipattuun sisäsiistiin sisätyöntekijäänkin.) Pullon annetaan seistä yhden kauniin kesäisen päivän ajan avoimen ikkunan edessä niin kaikki parhaat e-vapaat aromivahventeet ikään kuin itsestään uuttuvat limonaatiin. Pihasyreenin huumaava tuoksu, perheenperustamisen riemuaan kaiuttava peipon liverrys, reviirikiistojaan puolivakavissaan selvittelevien harmaalokkien ja kalatiirojen keskustelu, touhukkaan kimalaisen surina, kesätuulen suhina pihapihlajan latvuksessa, uimarannalta kantautuvat ilonkiljahdukset. Vielä illansuussa pulloon luikahtaa muutama selän yli kantautuva Saimaan Valssin sävel (Lamposaaren Einari on ottanut harmonikan esiin), väkevä kalanperkeitä mullaksi muuttavan kompostin aromi sekä hieman tukkilauttaa vetävän hinaajan jurinaa. Ja sitten juuri oikealla taianomaisella hetkellä, auringon kiiruhtaessa jo yölevolle, pullo suljetaan tiukasti tammisella korkilla. Limonaati jätetään kypsymään ikkunalaudalle, siihen keskimmäisen ruudun kohdalle.

Sitten sydäntalvella, jossain nuutinpäivän ja matikankudun välimaastossa, kun kevät on niin lohduttoman kaukana ja sielu on jäätyä talven viimassa, silloin otetaan erittäinkin valitussa seurassa esiin pullo sekä pikkuruiset snapsilasit. Korkki avataan varovasti ja tilkka limonaatia kaadetaan tippaakaan läikyttämättä laseihin. Nautitaan suuta maiskutellen ja haaveellisesti hymyillen. Ei liikaa, korkeintaan pari lusikallista. Vain lääkkeeksi.
 
Pakinaperjantai #267