”Katsos, siinähän on paleleva piruparka” tuumasin koiralle iltalenkilläni. En tietenkään varsinaisesti odottanut koiran vastaavan, sehän olisi ollut hönttiä. Vielä vähemmin osasin odottaa jäisen sarviniekan puhuvan, mutta niin se vain teki.
”Itte olet piru kun toista haukut”, se murahti. ”Olen uljas fauni Olympos-vuorelta, ettäs tiedät.”
Häkellyin kyllä hieman mutta yritin paikata tökerön sanavalintani kohteliaasti. ”Anteeksi, herra fauni. En millään muotoa halunnut loukata, mutta teikäläisiä näkee harvemmin näillä raukoilla rajoilla, siksi erehdyin. Mikä on tuonut teidät tänne ja oletteko viihtynyt?”
”Vai vielä viihtynyt?", se hermostui. ”Kun Kreikka lopetti palkanmaksun puistovahdeille ja kadunlakaisijoille, muuttui Olympos ihan kestämättömän roskaiseksi. Niin minä sitten uskoin matkailumainosta, joka houkutteli puhtaaseen ja kauniiseen Etelä-Karjalaan. Lensin tänne joulukuussa halpalentoyhtiön siivin, ja tässä nyt olen tönköksi jäätyneenä. Ei aurinkoa, ei suloisia nymfejä, vain jäätä ja lunta silmänkantamattomiin. Tuskin kestän ensi kevääseen, tuskin enää koskaan näen kotomaata. Kyllä Kreikka on kuitenkin paras maa. Nyt voisit jättää minut rauhaan, yritän vaipua talvihorrokseen.”
Jätimme faunin jurottamaan kalliolle ja jatkoimme iltalenkkiämme. Hiljaa mielessäni tuumin, että Suomi on kuitenkin paras maa – ainakin minulle ja suomenpystykorvalle.
Pakinaperjantai #319: tammikuun kuvahaaste
”Itte olet piru kun toista haukut”, se murahti. ”Olen uljas fauni Olympos-vuorelta, ettäs tiedät.”
Häkellyin kyllä hieman mutta yritin paikata tökerön sanavalintani kohteliaasti. ”Anteeksi, herra fauni. En millään muotoa halunnut loukata, mutta teikäläisiä näkee harvemmin näillä raukoilla rajoilla, siksi erehdyin. Mikä on tuonut teidät tänne ja oletteko viihtynyt?”
”Vai vielä viihtynyt?", se hermostui. ”Kun Kreikka lopetti palkanmaksun puistovahdeille ja kadunlakaisijoille, muuttui Olympos ihan kestämättömän roskaiseksi. Niin minä sitten uskoin matkailumainosta, joka houkutteli puhtaaseen ja kauniiseen Etelä-Karjalaan. Lensin tänne joulukuussa halpalentoyhtiön siivin, ja tässä nyt olen tönköksi jäätyneenä. Ei aurinkoa, ei suloisia nymfejä, vain jäätä ja lunta silmänkantamattomiin. Tuskin kestän ensi kevääseen, tuskin enää koskaan näen kotomaata. Kyllä Kreikka on kuitenkin paras maa. Nyt voisit jättää minut rauhaan, yritän vaipua talvihorrokseen.”
Jätimme faunin jurottamaan kalliolle ja jatkoimme iltalenkkiämme. Hiljaa mielessäni tuumin, että Suomi on kuitenkin paras maa – ainakin minulle ja suomenpystykorvalle.
Pakinaperjantai #319: tammikuun kuvahaaste
Kommentit