”Ottakaamme malja viikonlopulle, arvoisa Reinhold von Routaporsas” virkkoi Jore. ”Sille juuri maljan kohotamme, hyvä Yrjö af Kelirikko” vastasi Rellu. Näin kalareissu oli aloitettu virallisesti, niin kuin joka kerta.
 
Jorella ja Rellulla oli toki toisetkin, ei-aateliset nimet. Mutta ne kuuluivat toiseen maailmaan, siihen samaan kuin työnantaja, postinkantaja ja muu virkavalta. Sekä ne siellä kotona joita ei viikonlopun aikana edes vahingossa mainittu. Sellaiset olivat kirjoittamattomat, hyväksi havaitut säännöt.
 
Olikin jo kalastuksen aika, kalastamaanhan tänne oli tultu, sanoivat ne mainitsemattomat mitä tahansa. Kalamies kalastaa, kuinka muutenkaan se voisi olla. Toverukset pukivat päälleen tuulipuvut, punaiset, edellisenä vuonna tokmannista ostetut. Siinä vaiheessa Jore katsahti taivaalle ja huomasi parin pisaran putoavan otsalleen. Hän ehdotti: ”Eiköhän sonnustauduta uraaniviittoihin ja sydvesteihin” ja niin he myös tekivät. Sydvestit olivat keltaiset, ne oli hankittu nettikaupasta karhuherra Paddingtonin innoittamina. Uraaniviitoiksi kutsutut vaatekappaleet taas olivat tavalliset vihreät sadeviitat, nimellä oli jotain tekemistä armeijan maastoväristen sadeviittojen kanssa joilla urheat isänmaan puolustajat oli opetettu suojautumaan myös ydinlaskeumalta.
 
Kalamiehet siirtyivät veneeseen verkkolaatikon, köysivyyhtien, lippujen, painokivien ja muun rekvisiitan kanssa. Jore asettui soutamaan ja Rellu kiinnitti verkkomerkit ensimmäisen verkon päähän. Sitten hän solmi lippunarun verkkoon otsa rypyssä, mutristeli huuliaan ja mutisi ”Käärmesolmu sen olla pitää”. ”Eikö tuo lie pikemminkin sian sorkkima paalusolmu?” epäili Jore mutta Rellu ei antanut periksi. ”Käärmesolmu aivan Antero Vipusen mallikuvan mukaan, sitä parempaa ei verkon kiinnitykseen olekaan.” Eikä Jorella ollut syytä sitä kiistää sillä aina olivat Rellun solmut kutinsa pitäneet, joskin muutamaan kertaan ne olivat avautuneet vain puukolla. Mutta ainahan kalamieheltä puukko löytyy.
 
Kohta kaikki kuusi verkkoa oli laskettu. Rannan lähelle tuli pari nelikymppistä ja kauemmas selälle neljän harvemman jata. Sadepilvet olivat menneet menojaan vain muutaman tipan antaneena. Ilta alkoi jo hämärtyä kun Jore käänsi kokan mökin suuntaan. Kaikki oli kohdallaan.
 

1267554758_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vastaus pakinaperjantain haasteeseen 170: Käärmesolmu ja uraaniviitta.