Kiloinen matikka, kuudenkymmenen millin verkossa. Sotkeutunut verkkoon niin pyrstöstään kuin suustaankin, irtipäästämisessä olisi vähän vaivaa ettei verkkoa pahemmin repisi. Se ei ulkoisesti poikennut mitenkään muista, ihan normimade. Olin jo kuitenkin tottunut odottamaan siltä sakilta vaikka mitä. Siksi en ollenkaan ihmetellyt kun se avasi suunsa ja alkoi puhua.

”Kuule Deme, et voi syödä minua.” se sanoi.

”Kyllä hyvinkin voin ja syönkin.”, vastasin.

”Ei se käy. Katsos kun minä en ole oikea made.”

”No et sinä kyllä sorvakaan ole, etkä suutari. Ja kaikki muut kalat minä syön muitta mutkitta. Mauri Made oli poikkeus, opettajien eettiseen normistoon kuuluu ettei oppilaita saa syödä. Sitäpaitsi se sai minut ihan sekaisin kylkiviivajutuillaan.”  

”Mutta minä en ole kala ollenkaan. Olen larppaaja, roolit arvottiin ja minulle tuli mateen rooli.”

”Noin hyvää rooliasua ei kyllä ole kellään roolipelajalla. Sitä paitsi larppaus oli viime viikon haastesana. Yritä keksiä jotain uutta.”

”No hyvä on, en minä ole larppaaja. Olen oikeasti matikka, Markus Made. Mauri on serkkuni.”

”Sen minä kyllä huokeasti uskon kun olet samanlainen suupaltti. Mutta illalla olet muhennosta.”

”Ajattelehan vielä vähän, tiedäthän kuinka kuiva ja vähärasvainen liha mateella on, ruotoinenkin. Kyllä kirjolohisuikale sentään on nannaa siihen verrattuna.”

”Vai kirjolohisuikale, kas kun ei tonnikalahiutale. Kukaan itseään kunnioittava kalastaja ei moista broileria syö jos on madetta tarjolla. Taidankin vähän taputtaa sinua papilla päähän saman tien niin lopetat tuon hölinän.”

”Eiei, älähän hosu! Silakka on herkkua, mietipä vaikka suutarinlohta.”

”Tattis vaan, sil mä pärjäänki pual vuot. Tarjota nyt silakkaa järvieläjälle, sinun juttusi käyvät niin pöljiksi että nyt kyllä tirvasen.”

”Vitsivitsivitsi, älä nyt leikistä suutu! Tarkoitin tietysti silliä.”

”Njaa, niin, Ahti-silli tomaattiliemessä on kyllä aika hyvää.”

”Niin justiinsa, ei päätä eikä häntää ja silleen. Ajattele, ei tarvitse perata eikä nylkeä, plopsautat vaan purkin auki ja voila, herkullinen sillivoileipä on valmis.”

”Sillivoileipä, njammmm. Hyvä on, sait puhuttua ympäri. Mutta älä toista kertaa tule koettamaan onneasi.” *plumpsis*

Katselin mateen iloisia, ilkamoiviakin potkuja kun se ui selälle päin. Pienen hetken mietin, oliko minua höynäytetty pahemman kerran. Mutta sitten ajatus sillivoileivästä sai veden kihoamaan kielelle ja soudin ripeästi rantaan.

 

Vastaus pakinaperjantain 158. haasteeseen: sillivoileipä