”...sen suu napsaa”, virkkoi Jore asetellessaan pulskaa taimenta kivelle rautujoukon jatkoksi.
 
”Ai sieltä se napse kuuluukin”, oivalsi Rellu. ”Luulin jo Felix Zengerin tulleen beatboxaamaan tunturiin. Mutta muistitko ottaa savupussin mukaan?”
 
”Älä huoli” lohdutti Jore. ”Kaikki tarvittava on matkassa. Savupussi, suolat sekä tillit. Ja tietysti tilkkanen valkoviiniä, Moselin täyteläistä satoa. Sillä kun aikoo syödä makeiden vesien jalointa punavatsaista antia, ei silloin kannata parhaita tykötarpeita unohtaa.”
 
Toverukset olivat jättäneet viime aikoina kovin kitsaasti saalista antaneen kalamajan tyhjilleen ja autoilleet toista tuhatta kilometriä pohjoisen, sitten vielä tarponeet rinkat selässä pari peninkuormaa kohti ei-mitään. Tai osuvampaa olisi kai puhua poronkusemista, kun lähin Peni louskutti jossain kaukana sivistyneessä maailmassa. Mutta kannatti kulkea ja rinkkoja raahata, sitä mieltä miekkoset olivat.
 
Nyt oli mieli hyvä. Kaikki oli kohdallaan tunturissa.
 

 
Pakinaperjantai #297: Liikunnan iloja