Avannolla oli meneillään luonnontiedon tunti. Oikeasti oma biologian osaamiseni oli suurelta osin karissut muististani, mutta uskoin pystyväni kuitenkin yksinkertaista kalarukkaa sivistämään silläkin saralla.
 
-Nyt, parahin Mauri oppilaani käsittelemme eläinkuntaa. Se jakautuu neljään pääluokkaan: Nisäkkäsiin, eväkkäisiin, munakkaisiin ja ötököihin. Nisäkkäiden tunnusmerkkejä ovat karvapeite sopivissa paikoissa sekä maidontuottamiskyky. Osaatko Mauri sanoa jonkun esimerkin nisäkkäästä?
 
-Kookospähkinä, virkkoi tuo nokkela eläin heti.
 
-Hmmm, no niin, se kieltämättä täyttää nisäkkään tunnusmerkit. Hyvä. Jatketaan eteenpäin. Eväkkäät lienevät sinulle jo luontaisesti tutuin pääluokka, ne vakaavat uintiaan evien avulla. Mitä esimerkkejä tuosta luokasta keksit?
 
Tämä vaikutti vaikeammalta kysymykseltä, sillä Mauri mietti tovin. Sitten se kuitenkin luetteli kuin pyssyn suusta:
 
-Salamanteri, surffilauta ja sinivalas. Ja tietysti merenneito.
 
-Tuota, enemminkin ajattelin kaloja, mutta kyllä noilla kaikilla tosiaan on evät. Jatketaan siis munakkaisiin, eli eläimiin jotka tuottavat munia.
 
Mauri ei malttanut edes kuunnella kysymystä kun se kiljaisi:
 
-Tiedän yhden, pääsisäispupu. Se tuottaa melkoisen munamäärän pihanurmikolle aina palmusunnuntaina.
 
-Oikeastaan pupu on kyllä nisäkäs, yritin korjata mutta Mauri ei antanut periksi.
 
-Höh, luuletko että se on muka joku maidontuottaja? Ei löydy kermanekkoja eikä kurripurkkeja pääsiäispupun jäljiltä, munakas mikä munakas.
 
Maurista en ollut ihan varma, mutta itse uskoin taas sivistyneeni riittävästi yhden tunnin osalta. Niinpä jätin ötököiden laajan mutta pörisevän pääluokan kokonaan väliin ja päätin tunnin. Olin totisesti jo ansainnut kupillisen juhlamokkaa opettajanhuoneessa.