On lukuisia hienoja ja yleviä julistuksia jotka saavat kylmät väreet nousemaan selkäpiihin. Upein kaikista on Barksinkin siteerama USA:n postilaitoksen motto "Neither snow nor rain nor heat nor gloom of night stays these couriers from the swift completion of their appointed rounds", kuka 70-luvun Aku-faneista voisikaan unohtaa Akua urheana postimiehenä lumimyrskyssä. Moton todenperäisyyskin varmistui kun Satun tänne lähettämä joulupaketti kärsi perätysten tornadon, tulvan ja haaksirikon mutta niin vain perille tuli, kertaalleen Helsingin postissa kuivatettuna ja uudelleen pakattuna.

Tämän vuodatuksen kirvoittaja ei kuitenkaan ole postinkulku vaan jouluaattoinen sattumus Imatralla jossa osallisena oli Punainen Risti. Punaisen Ristin periatteisiin kuuluu inhimillisyys "...lievittämään inhimillistä kärsimystä kaikkialla, missä sitä esiintyy" sekä tasapuolisuus "...lievittämään ihmisten kärsimyksiä pelkästään avun tarpeen, ei kansallisuuden, uskonnon, rodun, poliittisten mielipiteiden tai yhteiskunnallisen aseman perusteella".

Siispä, saatuan poliisilta pyynnön, punaisen ristin väki osti jouluaattona omenoita, leipää, leikkelettä ja mehua jotka VPK:n väki siten puhtaalla vedellä täydennettynä jakoi Kuutostiellä pahimmillaan 6 päivää jumissa olleille venäläiskuskeille. Tämä taas kirvoitti vihaa puhkuvilta ihmisiltä kommenttiryöpyn tyyliin "Ikinä en enää anna mitään Punaiselle Ristille" (ehkä olisi kuitenkin ollut reilumpaa korvata sana enää sanalla edelleenkään). Etelä-Saimaan verkkokyselyssä 64% vastanneista oli sitä mieltä, että SPR:n ei pidä auttaa venäläiskuskeja.

Varmasti joidenkin vastaajien kohdalla kyseessä on silkka typeryys yhdistettynä sukupolvien takaa perityvään ryssävihaan, mutta pääosin uskon vastausten ilmentävän itsekkyyden ideologiaa jossa vain minun tarpeeni ovat tärkeitä ja muut ovat vain esteitä itseni toteuttamisessa tai välineitä tarpeitteni tyydyttämisessä. Haluan kuitenkin uskoa että todellisuudessa suurin osa suomalaisista ei ole tuota mieltä. Ainakin toivon hartaasti niin, nimittäin kurkkua kuristaa ja vatsaa koskee kun ajattelen elämää yhteiskunnassa jossa heikommista huolehtiminen on kirosana ja samarialainen tyrkkääkin ryöstetyn miehen rotkoon maisemaa pilaamasta.