Jore hymyili muikeasti nähdessään kesäjoulukalenterin kahdennenkymmenennentoisen luukun takaa paljastuvan pikkiriikkisen punssipullon. Ei hän kovin yllättynyt ollut koska samanmoisia joskin eri sorttia sisältäviä pikkolopulloja oli kaikkien aikaisempienkin luukkujen takana ollut, ja tulisi olemaan seuraavienkin, aina kuun loppuun asti. Paitsi se viimeisen luukun takaa tulisi paljastumaan oikea varttilitran konjakkipullo, sillä silloin pitkä odotus viimein päättyisi. Rellukin avasi luukkunsa ja sen takaa paljastui ihan samanlainen yllätys. Toveruksilla olikin ihan samanlaiset kalenterit, yhdessä he olivat ne toukokuussa vanerista askarrelleet ja täyttäneet vironlaivan tuomisilla.

Kalamajalla Jore ja Rellu ensimmäistä lomaviikkoa viettivät, missäpä muuallakaan.  Katiska oli vedessä pyytämässä pottiahventa, sen suuaukko oli rajattu tarkasti luontoliiton ohjeiden mukaan 10-millisillä harjateräksillä. Pian miehet aikoivat lähteä heittelemään haukea kaislikon reunasta, yön hämärtyessä olisi sitten aika uistella kuhaa pinnasta. Eivät he siis kalatta jäisi, mutta verkot olivat kuitenkin vielä kuurissa roikkumassa ja se hieman kaihersi toverusten mieltä.

"Rellu ystäväiseni, Kylläpä nyt maistuisi savulahna?"

"Tosi on, Jore. Mutta ei onnistu lahnanpyynti virvelillä, ja kovin harvoin ne katiskaankin eksyvät. Pitäisiköhän meidän rakentaa päältä avoin, norppaturvallinen rysä, se on kuulemma eto peli lahnanpyynnissä?"

"Enpä usko.  Meiltä mahtaisi mennä koko kesä ennen kuin se olisi pyytävässä kunnossa. Mutta jospa ostaisimme nuotan ja keskittyisimme muikkuun."

"Silloin pitäisi löytää muutama mies nuottakuntaan. Troolari voisi olla parempi, troolin saisimme kahteen pekkaankin vedettyä. Ja muikun sivukalana saattaisi nousta muutama taimenkin."

"Niin juuri, katsotaan heti maanantaina keltaisesta pörssistä mihin hintaan käytettyjä myydään. Tai ehkä sittenkin maltamme odottaa vielä viimeiset kahdeksan päivää, pian piinamme päättyy"

"Niin voi olla kuitenkin paras. Valmistaudutaan huolella ja sitten heti keskiyöllä kuukauden vaihtuessa laskemme koko merimailin mittaisen verkkoarsenaalimme."

"Sen me teemme. Kovin onnekas on sen kuhavaarin tai lahnamamman oltava joka siitä hurmeisesta yöstä selviää."

 

 

JK: Suurella osalla Saimaata on täysi verkkokalastuskielto kesäkuun loppuun saakka kuuttien suojelemiseksi. Minun koti- ja kalaveteni ovat onnekkaasti sallitulla alueella, mutta Pihlajavedellä kalastavilla Jorella ja Rellulla, samoin kuin monilla muilla verkkomiehillä, on huonompi onni.

On mielenkiintoista nähdä mitä kalakantoihin tulee vaikuttamaan kun isoja ahvenia ei kutuaikaan kalasteta pois. Kasvaako nytkin suuri Saimaan ahven ennestään, vai kääpiöityykö se, vai viekö entistä suuremmin joukoin syntyvä pikkuahven ehkä elintilaa muikulta, se on ihan arvelujen varassa. Lahnan kevätpyynnin loppumisella lienee ainakin paikoittain negatiivinen vaikutus veden tilaan, kaikenkokoiset lahnat rehevöittävät järveä möyhätessään pohjamudissa ja syödessään pois kasvisplanktonia poistavia pikkueläimiä.