-Rellu, tännepäin! Onpa mukavaa kun ehdit terassi-iltaa viettämään.

-Moi, Ilpo. Mukavaahan se on näin perjantai-iltana. Minä voin hakea ensimmäiset tuopit. Mutta mitä kummaa sinulla on siinä lasissa?

-Piimää, sitä minä nykyään aina juon. Nyt elämä hymyilee kuin silakka piimätuopissa.

-Piimää, he he. Melkein menin lankaan. Kippaa nyt kukan juurelle se kefiiri, niin mennään asiaan.

-Enhän minä pilaile. Ota sinäkin vaan piimätuoppi niin pysyy luustokin kunnnossa.
 
-Höpöhöpö. Antti-enokin aina sanoi että piimällä ei kasva ku isoot nyrkit ja jyrkät olkapäät.

-Antti-enosi nyt oli muutenkin sellainen häjy. No ota sitten maitolasi, maito se miehen tiellä pitää.

-Sinussakin taitaa asua se pieni hullu lehmä. Lopeta jo tuo höperehtiminen niin otetaan tuopit.

-Turha yrittää houkutella minua, olen sitkeä kuin sammakko kirnussa.

-No nyt tämä lekkeripeli riittää. Viuh.

-MITÄ, KAADOIT PIIMÄLASINI! MIKÄ SINUA OIKEIN VAIVAA?

-Älä nyt hermostu, etkö ole kuullut että myöhäistä on huutaa kun maito on maassa?
 
 
 
Vastaus tarinamaanantain 75. kuvahaasteeseen