 |
On kuusen juuressa oksien ALLAA Pikkusupi jollotteli iloisesti kotikolossaan. Ääni kantautui kolonsuusta ulos ja ylös aina kuusen latvaoksille asti jossa heiluhäntä tuhahti halveksuvasti mokomalle mukalyriikalle. Ettäs kehtasikin alhainen luolaotus tuolla tavalla rienata oravien kansallislaulua.
Supi ei kurren närkästyksestä tiennyt, ja tuskin olisi välittänyt vaikka olisi tiennytkin. Se oli riemukkaalla tuulella herättyään kevään tuoksuihin. Juuri ennen heräämistään se oli nähnyt suloisen unen, oikean voimaunen, värikkään ja tuoksuvan. Uni oli sellainen... Äh, ei voimaunta oikeastaan pidä kertoa, valjut sanat saattavat latistaa sen ihan tavalliseksi uneksi. Voimaunessa voi vaikka nukkua kalliolla jättimäisen leijonan kainalossa... Joka tapauksessa voimaunen jälkeen on supin sekä ihmisen hyvä herätä ja lähteä kohti ulkomaailmaa, kohti elämää. |
sunnuntai, 20. tammikuu 2013
Kommentit