Yhtäkkiä kuulin sen saapuvan. Puristin silmiäni tiukasti kiinni ja toivoin että se menisi pois, mutta turhaan. Sen rikinkatkuinen hönkäys salpasi hengitykseni kun se tutkaili lähietäisyydeltä kasvojani. Sitten se vetäytyi vähän kauemmas ja alkoi kulkea kehää ympärilläni töräytellen samalla kimeästi, jotenkin tuskaisen oloisesti.
 
Lopulta, ikuisuuden mittaisen hetken kuluttua avasin silmäni ja katsoin vainoojaani. Se oli hirmuinen, kuin behemotin ja leviatanin yhteinen jälkeläinen. Kyljet olivat punahehkuisten suomujen peitossa ja karvaisessa päässä sojotti kaksi jättimäistä syöksyhammasta sekä kärsä, paksu ja ryhmyinen kuin ikihonka. Huomasin sen ontuvan, se oli kai loukannut jalkansa. Sen suusta valui kellanvihreää kuolaa ja töräytykset muuttuivat yhä tuskaisemmiksi. Äkkiä tunnistin sen ja suustani purkautui kauhistunut huuto: "Liikkaava linjanorsu!"
 
Viimein olin vuodattanut koko tarinan aamukahvipöydässä osastopäällikölle: Hän katsoi minua lempeän moittivasti ja sanoi: "Enkös ole sinua jo monesti varoittanut? Organisaatiomme EFQM-kuvaus ei sovi iltalukemiseksi kellekään, ei varsinkaan heikkohermoisille. Katsoisit sen sijaan vaikka Kaunan jos haluat levolliset yöunet. Ja sinä menit lukemaan sen kaikkein hirmuisimman osan, kuvauksen linjaorganisaation toimintamalleista."

 
 

Pakinaperjantai #273: linjanorsu