Avoin kirje ympäristötoimittaja Ismo Tuormaalle, lähetetty Suomen Luonnon toimitukseen 7.2.09.

 

 Hyvä ympäristötoimittaja Tuormaa.

 

Olen pitkäaikainen Suomen Luonnon lukija ja luonnollisesti luen myös kolumninne. Nautin kovin Suomen Luonnon linjasta, joka antaa tilaa erilaisille näkemyksille ja kirjoituksille. Myös kärjistykset kuuluvat ilman muuta kolumneihin. Kolumninne ”Pyhä verkko ja poro” (Suomen luonto 1/2009) alkaa kuitenkin lähentyä jo kansanryhmää vastaan kiihottamista.

 

Kirjoitatte: Kun ottaa esille lähes minkä tahansa viime aikojen sanomalehden tai tutkimuksen, voi lukea, kuinka täysin järjettömät mittasuhteet saavuttanut verkkokalastus uhkaa tapaa sukupuuttoon muun muassa saimaannorpan, saimaanlohen ja saimaannieriän, Päijänteen ja muiden sisävesien taimenkannat, kaikki rannikkomme taimenkannat ja länsirannikon vaellussiikakannat.”

 

Pyydän teitä mainitseman muutaman tutkimuksen, joihin väite perustuu. Mainitsemanne lajit ovat eittämättä uhanalaisia. Siihen ei minkään mainitun lajin osalta löydy yhtä yksittäistä syytä mutta mm. rehevöitymisellä, ympäristömyrkyillä, ilmastonmuutoksella ja toki myös kalastuksella on osuutta asiaan. Kun syylliset kolmeen ensin mainittuun ovat hakusessa (vai olemmeko kaikki syyllisiä?) niin näytte valinneen helpoimman uhrin syntipukiksi.

 

Riista- ja kalatalouden keskusliiton tilastojen mukaan verkkokalastajien määrä on pysynyt viime vuosina noin 500 000:ssa. Verkkomäärän kehittymisestä en tilastoja löytänyt, mutta sekin lienee pysynyt suunnilleen ennallaan. Kun samaan aikaan verkkokalastajien keski-ikä on kasvanut (alle 50-vuotiaanan näytän olevan jo poikkeus), niin uskoisin että pyytävien verkkojen määrä vesissämme on mieluummin vähentynyt kuin kasvanut.  Siksi järjettömistä mittasuhteista puhuminen tuntuu kovin oudolta.

 

Väitätte kolumnissanne myös "pöljimpien kalastajien pyytävän verovaroilla istutetut taimenet ja kuhat heti istutuksen jälkeen". Todellisuudessa noin puolet istutuskustannuksista katetaan velvoiteistutuksilla, jotka ovat kompensaatiota aiheutetusta haitasta (mm. voimalaitosrakentamisesta). Lisäksi istutuksiin käytetään niin kalastuskuntien omia lupamaksuja kuin valtion saamia kalastuslupamaksuja. Siis verovaroja ei istutuksiin kulu.

 

Kuhat istutetaan useimmiten yksikesäisinä, alle 10 cm pituisina. Yhtään tällaista en ole kuitenkaan verkkoihini saanut, kun en muikkuverkkoja kuhapyyntiin tavallisesti käytä. Lienette siis sekoittanut kuhan ja kirjolohen istutuskalana.

 

Haluan tuoda esiin vielä yhden näkökannan: Me verkkokalastajat liikumme vesillä (ainakin uistelijoihin verrattuna) vain lyhyitä matkoja ja käytämme usein soutu- tai pienillä moottoreilla varustettuja veneitä. Emme myöskään ole ”pyydä ja päästä” –kalastajia, vaan saaliistamme hyvin suuri osa käytetään ruoaksi saman tien omassa taloudessa, siis kyseessä on todellinen lähiruoka. Siksi jatkan kalastusta hyvällä omallatunnolla myös tästä eteenpäin.

 

Julkaisen tämän kirjeen, samoin kuin siihen toivottavasti lähettämänne vastauksen blogissani http://demetrius.vuodatus.net, koska tiedän asian kiinnostavan ainakin muutamia verkkokalastusta harrastavia ystäviäni.

 

Täydennys hakukoneiden kautta kirjoitukseen tulijoille: Palaute julkaistiin lehden numerossa 2/2009, ks.  toimittajan vastine palautteeseen.