Raakku ja liitokurre ovat uhanalaisina tiukasti suojeltuja, niin kuin soveliasta onkin. Samoin susihukkaset, vaikka niillä onkin nykyään maan itäosissa populaation hyvinvoinnin kannalta ongelmallinen tapa haudata itsensä kiven alle. Paljon muitakin suojeltuja lajeja on, mutta varmasti listaan vielä mahtuu muutama täydennys. Viisaus toki asuu Brysselissä mutta rantojen rupikonnaperspektiivistäkin saattaa nähdä valonpilkahduksen, ja sokea sorsakin joskus pullapalaan nokkansa tökkää. Siksi rohkenen oman ehdotukseni ilmoille vaakkua.

 

Kalastajan ekologista lokeroa valtaavia tai sitä saalistavia tulokaslajeja on useita, ja ne ovat toinen toistaan verenhimoisempia. Ensimmäinen oli kalastuksenvalvoja, se saapui vesillemme heti sotien jälkeen. Oman lovensa se kalastajien populaatioon teki, mutta suhteellisen hidasliikkeisenä se ei kuitenkaan saanut kovin suurta tuhoa aikaiseksi, pikemminkin se jalosti kalastajageeniperimää metsästämällä hitaat ja yksinkertaiset pois.

 

Espoon vihreät –laji ilmestyi maahamme 80-luvulla ja sen vaikutus kalastukseen on ollut huomattavasti tuhoisampi. Metsästyskoiransa Media-Musti apunaan se on vähentänyt kalastajien elintilaa merkittävästi. Onneksi se kuitenkin pysyttelee itse etupäässä kaupunkien kahviloissa ja näin viekkaimmat sekä hiljaisimmat kalastajat ovat voineet siitäkin huolimatta syrjäisillä selillä ja rauhallisilla lahdilla elellä.

 

Viimeisin vihollinen on kaikkein julmin. Brysselin Herra laatii direktiivejä ja on valjastanut koko satelliittiarsenaalinsa näiden noudattamista valvomaan. Yritäpä vaan kalastaa 40-millisillä verkoilla vaikka vain muikkuverkot ja yli viisikymppiset ovat sallittuja, niin jo satelliitti mittaa mausermitallaan silmäkoon ja pian EU-tarkastaja kolkuttaa ovelle tullessaan takavarikoimaan laittomia pyydyksiä. (Eemeliä tuo harmitti männäkesänä niin paljon että hän pyllisti satelliitille, mutta eikös vaan satelliitti mitannut senkin ja Eemeli sai sakot direktiivin vastaisesta perssilmästä.)

 

Moni luuleekin nykyään kalastajaa vain myyttien ja muinaistaruston antisankarhahmoksi. Vielä kuitenkin avoimin mielin rannoilla vaeltava kulkija voi silmänurkastaan nähdä vilauksen kalastajasta sen lymytessä kaislikkoon tai saaren taa. Siksi tehokkain suojelutoimin laji lienee vielä pelastettavissa.
 
1291413827_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Pakinaperjantain 210. haaste.

 

P.S. Vihollisia ja rospuuttoakin uhmaten laskimme Teepeen kanssa tänään talviverkot, aikaisemmin kuin miesmuistiin. Ehkä pääsemme juhlimaan itsenäisyyttä tuoreella kalalla. Älkää kertoko sitä Espoon Vihreille, eivät ne talvipakkasilla ole kuitenkaan itse havaintoja tekemässä. Brysselin satelliitit taas saimme hämätyksi käyttämällä armeijan ylijäämävarastosta ostettuja lumipukuja. Kalastuksenvalvoja-Heikki asiasta tietää kyllä muttei joviaalina miehenä välitä.