MatteusMarkusLuukasPontusJohannes luetteli Repe evankelistat yläluokan uskontotunnilla, mielestään Pontuksen sällit ansaitsivat omansa siinä missä Luukkaan jätkätkin. Komean nimen on itäinen kaupunginosamme saanutkin, nimi on peräisin Murheistenrannassa sijaitsevasta Pontuksen kaivannosta ja kummi on Laiska-Jaakkonakin tunnettu marsalkka Jakob Pontuksen poika De la Gardie.

Pontuksen kaivanto on 1600-luvun alussa tapahtunut yritys kanavan kaivamiseksi Saimaasta Suomenlahteen. Tosin nyrpeät historiantutkijat ovat väittäneet, ettei Laiska-Jaakolla ollut mitään tekemistä koko urakan kanssa, mutta kyllä kansa tietää paremmin. Annetaan runoniekka Pietari Makkosen (1785-1851) kertoa:

Mieli painuvi pahaksi
Suuresta Savon suvusta,
Kun on syntynnä säkissä,
Karsinassa kasvanunna,
Monen taipaleen takana,
Kosken varsilla kovilla;
Kun ei Luoja laittanunna
Saimaata samaksi veeksi,
Jotta sais Savonkin lapset,
Kanssa Karjalan asujat
Venehellä vettä myöten
Vieä kaupaksi kalunsa
Suomen suurelle lahellen,
Kansakunnan karjamaille.

Tuottaahan se tietysti pahaa mieltä jos kasvaa karsinassa, ei ihme että tulee mieleen kaivaa kanava.

Vaikka viimeinen veräjä,
Onnen portti oivallinen
Karjalaisten kauppatiellä
Viel' on kiinni kestänynnä,
Vaikka vanhalla ajalla
Jalo herra Jaakko Pontus
Tahtoi jo raketa reissun,
Portin Pohjolan pojillen:
Viikon vieritti kiviä,
Kauvan kaivoi kankahia,
Joissa vielä vissit merkit
Näinä aikoina näkyypi.

Merkit näkyvät tänäkin päivänä, jos liikutte seudulla niin kannattaa pysähtyä vilkaisemaan. Onneksi aika ja tarmo eivät riittäneet kaivuun ihan tarpeeksi syvälle, olisi saattanut muuten koko Saimaa hulahtaa Nuijamaajärveen. Tai olisihan Jaakko Pontus saattanut osata sulutkin tehdä, kuka sen tietää.

Vaan ei Jaakko jaksanunna
Täytteä tätä tekoa,
Kun ol' Suomi surkiasti
Vaipununna vainon alla.
Vaan nyt jo alulla aika
Onpi aivan onnellinen,
Kun on Suomi säilytetty
Kautta kuulun keisarimme,
Saanut rauhassa raketa
Itsellensä istuimia,
Ja on suonut suuri Luoja
Valtakunnalle varoja.

Runoniekka lopussa hiukkasen mielistelee keisaria, osattiin täällä jo silloinkin rähmällään olla. Eikä turhaan, kun virkaan astui rakastettu Keisari Aleksanteri II (suomenmaansuuri ruhtiinaas HÄN pois otti orjuuden HÄN pois otti styrankin...) saatiin Saimaan kanava lopulta 1856 avatuksi nykyiselle paikalleen. Eikä tietysti sovi unohtaa myöskään rakastettua Keisari Urkki I:stä joka 1960-luvulla yksin puolessa vuodessa kenttälapiolla laajensi kanavan nykyisiin mittoihinsa.