Juhannusviikolla se tapahtui, torstai-aamuna.  Näin kun runoratsu laukkasi iloisesti hirnahdellen muille kunnahille ja pakinaponi kipitti vieressä pikku jaloillaan. Seepratkin olivat fifan hommissa Johannesburgissa. Kavioeläimistä ainoastaan fraasiaasi  jäi luokseni, se istui olkapäällä kiljuen latteuksiaan joka kerta kun yritin ryhtyä pakinaa pakertamaan tai torstairunoa rustaamaan.
 
Viimeisenä keinona viime yönä lähdin kyselemään neuvoja viisaammilta. Aloitin reimarista mutta ei se halunnut luovuuden lähteille minua opastaaa, kehotti vain kiertämään itsensä visusti eteläpuolelta.

 
Seuraavaksi tiedustelin asiaa luodolla päivystävältä harmaalokilta. Ongelmani ei sitä tuntunut kiinnostavan, se vain hyräili itsekseen "Ma vartiossa seison, nyt yössä yksinäin".

 
Lopuksi yritin vielä runoilijan perinteistä ystävää kuuta, se oli kuitenkin liiaksi keskittynyt omaa kuvajaistaan ihailemaan ehtiäkseen jonninjoutaviin kysymyksiin vastailemaan.

 
Mikäs tässä enää auttaa, täytyy odottaa uusia aiheita ja toivoa että runoratsu ja pakinaponi palaavat.

Pakinaperjantain aihe 187: hevonen