Ongelmattomuus on ongelmallinen sana. Ihan liian pitkäkin, ei sitä voi ymmärtää. Ehkä se onkin vihjesana jonka sisältä löytyy lyhyempiä sanoja, vähän niinkuin SK:n piilosanassa. Joka sekin oli taas ihan liian ongelmallinen, viikko ehtii kulua ja uusi ilmestyä ennenkuin nykyisen salat avautuvat ("...ilman kioskia otsaluun takana", hmm). Ja sitten joku hyväkäs vielä valittaa että liian helpon kaksitähtisen oli Vuokila väsännyt.
 
Matottomuus ei liene suurimpia ongelmia tässä matoisessa maailmassa, päinvastoin. Matoton mies on huoleton mies, varsinkin siivouspäivänä. Kunhan imurilla pikaisesti pyyhkäisee. Tai mopilla. Ei kuitenkaan kissalla, sillä pyyhitään vain pöytää.
 
Mutta madottomuus, se on onkimiehelle silkka mahdottomuus. Enkä nyt tarkoita vain kalamiehen vanhaa tuttavaa lapamatoa. Ei, vaan mato-onginta ilman pirteänpunaista kompostilieroa on kuin ahvenkukko ilman läskiä. Ei syö kesäahvena pullataikinaa eikä katkarapua, koettakaa vaikka. Pilkkionginta on toki eri juttu, silloin madottomuus ei niinkään haittaa. Kunhan toukkia piisaa, tai sitä fosforinhohteista mömmöä jolla veljeni viekkauvella ja vääryyvellä voitii pilkkikisan. Suurin kala voittaa, höh. Lekkeripeliä ovat tuollaiset säännöt.

1301946478_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ongettomuus niinikään on onnettomuus. Paitsi savolaiselle verkkokalastajalle, hänelle norpan kanssa samoille apajille osuminen on suurin onnettomuuus. Mutta luontoemon kanssa suloisessa harmoniassa puusillalla aikaansa viettävä joutomies ongen tarvitsee, ehdottomasti. Oon onnetonnna vaan en ongetonna, kuten Pyhäjärvellä (VL) oli tapana laulaa perjantai-iltaisin. Vai olikohan se kuitenkin Längelmävedellä?
 
Pakinaperjantai #227: 0ngelmattomuus