Taas pian joku harva muistelee Kastajaa, paljon useampi lepyttää kokkolintua,  hyvinkin moni keskittyy vakkajuhlaperinteen mukaisiin Ukon maljoihin, maakylien aikamiespojat kuljeskelevat viljapellon laidoilla siinä toivossa että kylän viimeinen neito olisi taikoja tekemässä ja palomestarit voivat olla rauhallisin mielin sateen sammuttaessa kokot ennenkuin ne ovat syttyneetkään.

Hyvää juhannusta kaikille niin naapuriperheeltä (kyllä ovat vanhemmat ylpeitä jälkikasvustaan, niin päät pystyssä) kuin omalta väeltäkin.

P.S. Viime kuukausien aikana on tullut pari uutta, mielenkiintoista kommenttia tammikuiseen itsensä kadottamista käsittelevään postaukseen (perustuu Terho Pursiaisen ajatuksiin).