Ne turhanpäiväiset menoni, joilla kavala maailma tahtoo minut orjuuttaa, talletan huolella kuvitteelliseen paikkaan nimeltä Teamware-kalenteri. Sitten, jHs, voin niitä kurkistella puhelimella, pöytäkoneella tai läppärillä. Uskon tai ainakin toivon lujasti, että jonain kauniina päivänä ne joutuvat julmien menonsyöjävirusten ruoaksi tai palvelimien räjähtäessä katoavat bittisavuna taivaan tuuliin ja silloin olen vapaa. Aamulla minulla ei ole aavistustakaan siitä mihin minun pitäisi lähteä, joten painun tietysti kalaan ja sinne jään. Muutama opiskelija ehkä odottelee varttitunnin luokan oven takana ja lähtee sitten kotiin, joku kehittämisryhmä kai valitsee uuden sihteerin ja palkanlaskija aivan varmasti huomaa pyyhkiä minut pois listastaan. Kenties joskus työpaikan kahvipöytäkeskustelussa joku kysäisee mihin se yksi, mikä sen nimi nyt olikaan, on mahtanut kadota. Luultavimmin kuitenkin ei, kuka nyt kaipaisi kalenteritonta miestä? Kuinka kaunis ja lohdullinen näky.

Onneksi kuitenkin tärkeät asiat pysyvät aina tallessa, minun tarvitsee vain avata


Yliopiston

almanakka

vuodeksi

2009

jälkeen

Vapahtajamme Kristuksen

syntymän


Huomenna  herään aamuviideltä katsomaan kun hyvin pieneksi käynyt kuunsirppi nousee kaakkoiselle aamutaivaalle kohdatakseen siellä sekä Marsin että Venuksen. Tosin ehkä ei maksa vaivaa, pimeys päättyy jo ennen viittä joten saattaa tuo kohtaaminen jäädä näkemättäkin. Auringon noustua Lappeenrannan horisontista klo 5:25 soitan onnittelut kaikille aamuvirkuille Alinoille (tai soittaisin jos tuntisin yhtään). Myöhemmin, illan muuttuessa yöksi, keskityn bongaamaan taivaalta Lyridien tähdenlehtoparvea. Torstaiaamuna riennän Myllykosken kevätmarkkinoille jos rinkeliä satun mielimään. Sitten päivän mittaan onnittelen kaikki Yrjänät ja Jyrkit, Jiritkin voin jo huomioida vaikka he saavatkin nimipäivänsä virallisesti vasta vuonna 2010.


Mihin joutuisimmekaan ilman almanakkaa?

1240156032_img-d41d8cd98f00b204e9800998e