-Terve, Deme-vaari. Ja hyvää uutta vuotta!
-Katsohan, Ipa ja Repehän se siinä. Kiitos kiitos, mukavaa kun ehditte isovaaria tervehtimään. Ottakaahan tuosta mehua ja keksejä. Mitäs olette tehneet joululomalla?
-Käytiin Ruokolahdella virvelöimässä karppeja ja monneja, niin kuin joka joulu.
-Vai karppeja ja monneja. Tiesittekös, pojat, että viisikymmentä vuotta sitten ei Saimaasta niitä vielä saanut?
-No mitä silloin oikein kalastettiin?
-Kuhaa ja lohta, talvisin myös matikoita. Talvikalastus oli silloin rankkaa hommaa. Vaarikin piti talviverkkoja jään alla, silloin jää oli niin vahvaa että autolla pystyi ajamaan.
-Ohhoh, on niillä ollut rankat jäähdytyslaitteet. Mahtoi se viedä paljon energiaa, ei ihme että öljy loppui kesken.
-Noh noh, älkääs nyt viisastelko, kyllä eskarissa on kerrottu vuosisadan alun talvista. Silloin Etelä-Suomessakin harrastettiin hiihtoa, eikä siihen tarvittu hiihtoputkia.
-Hiihtoputkia? Ai niin, niitä energiasyöppöjä jotka suljettiin 30-luvun energiakriisin aikaan. Ja joissa nyt viljellään tomaatteja.
-Niitä juuri, silloin niitä vasta alettiin rakentaa. Aina aamuisin vaari meni hiihtämällä töihin, ongelmana olivat vain sapelihammastiikerit ja mammutit joita piti metsissä väistellä.
-Ohoh, aika hurjaa! On se ollut vaarallista aikaa.
-(*hampaaton virnistys*)
-VAARIII, taas sinä huijasit.
-Ihan pikkuisen saatoin narrata.
-Kyllä me se heti tiedettiin, yhtään ei uskottu. Mutta yhdessä vanhassa kirjassa oli kuva missä ihmiset menivät uimaan järveen, onko se ihan totta?
-Tietysti, kesäisin uitiin ihan alvariinsa, saunasta ja ilman.
-Eivätkö ne silloin pelänneet piraijoja ollenkaan?
-Ei Suomessa silloin ollut vielä piraijoja. Veden Ystävät istuttivat ne Saimaaseen vasta 40-luvulla kun vesi oli lämmennyt tarpeeksi piraijankutuun. 2010 pelättiin enemminkin sitä että Saimaa saastuu pilalle, onneksi ei niin hullusti käynyt.
-Järvi ilman piraijoja kuulostaa mukavalta, olisipa eletty silloin. No nyt meidän pitää mennä, kiitos mehusta.
-Näkemiin, pojat.
Vastaus pakinaperjantain 162. haasteeseen: Tulevaisuuden muistelu. Aikaperspektiivi on viidenkymmenen vuoden päästä kohti nykyhetkeä ja katse on suunnattu Saimaalle, kuinkas muutenkaan.
Kommentit