-Kullervo, odotas vähän.

-No mitä nyt, Ilmari?

-Katsoppas mitä keksin juuri.

-Kanniskelet kivenpaloja?

-Nämä eivät ole mitä tahansa kiviä, nämä ovat TULUKSET, annas kun lyön nämä yhteen: Klik.

-Näkyi syntyneen pikkuinen ukonvasama, mutta kyllä eilen ukonilman aikaan ne olivat paljon komeampia.

-Ei tässä vielä kaikki, katsoppas kun otan mukaan tämän kuivatun taulakäävän.

-Sinähän se olet aina noiden sienten kanssa sorhannut, eikö olisi parempi jättää ne shamaaneille?

-Odota nyt kun näytän. Klik.

-Ukonvasama jäi taulaan, onnea vaan. Minun pitääkin tästä lähteä.

-Älä nyt mene mihinkään, katso kun puhallan taulaa tässä kuivien heinien alla. Puuh. No niin, näetkö nyt? Sain tehtyä oman tulen. Ajattelin nimetä sen nuotioksi. Vai olisikohan kokko parempi?

 -Tuohan on vaarallista, Väinämön heimossa meinasi viime vuonna palaa joko porukka kun salama sytytti metsän. Sammuta se heti!

-Eihän se tuli mihinkään karkaa tästä kalliolta. Mutta etkö ymmärrä kuinka hieno juttu tämä on?

-No mikä tuossa nyt on niin erinomaista?

-Saamme lämmintä ja valoa pimeään kotiluolaan.

-Mammutinpoikako olet, kyllä tosimies tarkenee ilman mokomia lämpöjäkin. Sitäpaitsi Kyllikki näyttää paljon paremmalta pimeässä.

-Niin mutta tulen avulla voimme paistaa lihan.

-Mitä vikaa maakuopassa raakakypsytetyssä hirvenlavassa muka on? Kyllä taas olet jonninjoutaviin aikasi tuhlannut. Menisit mieluummin töihin, ei ikinä tule muotiin tuollaiset lämmöt ja paistetut lihat.

-Hyvä on, anteeksi. Heitän nämä saman tien Baltian jääjärveen. Plumpsis.

Vastaus pakinaperjantain haasteeseen.